3 kertomusta naiseudesta - Osa 1: Kuka piirtää nuoruuden rajat? Pohdintaa Riikka Pulkkisen kirjasta Raja

 Hei!
Pyörittelin pitkään päässäni eräänlaisen "blogisarjan" käynnistämistä, jossa olisi jokin tietty teema ja ideana siis se, että pohdin aina jotakin valitsemaani teosta tietystä näkökulmasta.
Tässä sarjassa tutustutaan siis yhteensä kolmeen eri teokseen, ja jokaisesta teoksesta teen aivan oman postauksensa. 

Valitsin blogisarjani teemaksi naiseuden. Koen, että kyseessä on aihe, josta haluan puhua ja jota haluan tulkita eri tarinoiden ja kirjallisuuden kautta. Halusin valita ensimmäisen osan teokseksi Riikka Pulkkisen maailmallakin mainetta niittäneen Raja-esikoisteoksen, ja pureutua tässä postauksessa kunnolla kyseiseen tarinaan.

Raja

Raja on Riikka Pulkkisen vuonna 2006 julkaisema kirja, joka on myös naisen esikoisteos. Raja kertoo näkökulmatekniikalla päähenkilöiden elämän kiemuroita ja pureutuu samalla moniin ajankohtaisiin ongelmiin niin nuoren naisen Marin kohdalla, miehensä sairaudelle menettäneen Anjan kohdalla kuin äidinkielenopettajan ja perheenisä Julianin kohdalla. Hahmojen tarinat nivoutuvat yhteen erilaisten sattumusten kautta ja luovat yhtenäisen kertomuksen rajoista, rakkaudesta, kasvukivuista ja elämään ja kuolemaan liittyvistä teemoista.

Kirjan yksi päähenkilöistä on 16-vuotias Mari, joka tarinan aikana yrittää piirtää ääriviivojaan nuoren naisen kasvukipujen, heräävän seksuaalisuuden keskellä sekä kielletyn ja sallitun välillä. Nuoruutta ei suotta kutsuta myllerrysten elämänvaiheeksi, sillä 16 vuotiaana ei ole aikuinen, muttei enää lapsikaan. Nuoruudessa omat ääriviivat tuntuvat toisena päivänä selkeiltä, varmoilta ja vahvoilta, mutta jonakin toisena päivänä ne voivat kadota näkymättömiin ja pyyhkiytyä pois jättäen tilalle tunteita, kysymyksiä ja naiseksi kasvamisen tuskaa ja epävarmuutta.

Ääriviivat venyvät joskus niin paljon, että se tekee kipeää. Ja joskus joku toinen venyttää ääriviivoja, vaikkei itse edes tahtoisi. Voi olla vaikea asettaa itselleen rajoja, kun niitä omia rajoja ei välttämättä itsekään tiedosta, eikä välttämättä havaitse sitä, missä menee kielletyn ja sallitun raja. Ja kun ääriviivojen sisällä on nuoruudelle ominaisia mustavalkoista toisinaan kärkkäitäkin ajatuksia ympäröivästä maailmasta, ei ole mikään ihmekään, että nuoruus koetaan helposti päänsisäisiksi konflikteiksi ja itsensä loputtomaksi etsimiseksi.

Pulkkinen kirjoittaa nuorena naisena olemisesta ainutlaatuisella, herkällä ja runollisen kauniilla tavalla. Uskon, että Pulkkinen peilaa Mariin monia sellaisia asioita, joita hän on itsekin nuoruudessaan kokenut, sillä hahmona Mari tuntui niin henkilökohtaiselta. Koen myös, että Mari on hahmona varsin monelle lukijalle samaistuttava hahmo, joko omaan itseensä, tai johonkin lähipiirin ihmiseen peilattuna. Marissa korostuu nuoruuden tuoma into, naiseksi kasvaminen ja kokemusten janoaminen, mutta toisaalta myös epävarmuus oman itsensä ja ympäröivän maailman suhteen sekä epävarmuus kielletyn ja sallitun välillä. Aikuisten maailma houkuttaa, mutta samaan aikaan pelottaa ja toisinaan tekisikin mieli käpertyä lapseksi turvaan ympäröivältä pahalta. 

Marin ja Tinkan ystävyys kuvastaa nuorten naisten läheisiä ja intohimoisiakin ystävyyssuhteita, jotka voivat olla monesti jopa parisuhdetta tiiviimpiä ja tunnerikkaampia. Ystävien kanssa jaetaan niin ensimmäiset bileet, kuin ensimmäiset sydänsurutkin. Ystävä on läheisempi kuin kukaan muu, ja ystävälle voi kertoa kaiken maan ja taivaan väliltä. Toisaalta Marin ja Tinkan välillä näkyi myös nuoruuteen tyypillisiä kitkaa aiheuttavia asioita, kuten mm. tyttöjen välistä kateutta ja omilla seksikokemuksilla ylimalkaista rehvastelua, joka ei aina ollut täysin totuudenmukaista. Toisaalta nämä pointit korostavatkin erityisesti nuorten keskuudessa näyttäytyviä paineita etenkin seksuaalisten kokemusten suhteen. Moni nuori nainen voi tuntea suurtakin painetta erityisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyen, ja nuoruudessa nokkimisjärjestys suosittujen, itsevarmojen ja kokeneiden tyttöjen ja epävarmojen ja kokemattomien tyttöjen välillä voi olla karua. Toisaalta paineita koetaan myös toisin päin. Leiman saaminen seksikumppanien suuresta määrästä johtuen voi myös omalta osaltaan satuttaa ja toimia kiusaamisen motivaattorina. Nuorten naisten seksuaalisuutta demonisoidaan - ja on aina demonisoitu. 

Seksuaalisuus voi olla äärimmäisen herkästi haavoittuva. Kirjan aikana moni varmasti pohti Marin ja Julianin välillä olevaa vallan ja auktoriteetin ympärille kietoutunutta suhdetta, joka ainakin tietyissä kohdissa herätti suoranaisia ahdistuksen tunteita ja huolta Maria kohtaan. Marin hakiessa rajojaan ja tutustuessa itseensä ja omaan seksuaalisuuteen tuntuu siltä, että Julian käyttää tätä nuoren tytön haavoittavaista tilannetta ja toisinaan myös lapsekasta maailmankuvaa häikäilemättä hyväkseen. Julian on perheen isä ja puoliso, joka tuntee Maria kohtaan niin suurta viehätystä ja himoa, ettei pysty olemaan hänestä erossa. Mari sen sijaan kuvittelee heille romanttisen rakkaustarinan, joka tuntui viattoman lapsekkaan naivilta ja loi hänen ja Julianin välille suorastaan epämukavan suuren kontrastin. 

Kirjassa käsiteltiin myös toisen naisen Anjan tarinaa. Anjan tarina nosti esille erityisesti menettämisen tuskan, rakkauden rajattomuuden sekä kysymyksen siitä, kuinka pitkälle voi rakkaansa vuoksi mennä. Erityisesti Anjan tarinassa nousi esiin monia moraalisia kysymyksiä rakkaudesta, elämästä ja kuolemasta sekä siitä, kenen käsissä oma kuolema loppupeleissä on ja kenellä on valta päättää toisen elämästä. Anjan tarina kuvasti myös menettämistä, surua sekä itsensä etsimistä surun keskellä.
Erittäin kiinnostavaa tarinassa oli se, että kahden pääosan naisen tarinat nivoutuvat kirjan aikana yhteen.

Oman ainutlaatuisen erityisen ja raikkaan näkökulmansa tarinaan toi Julianin pieni ja älykäs maailmaa fiksusti havainnoiva pieni tyttö Anni. Hän toimii eräänlaisena sivustaseuraajana koko tarinan ajan tehdessään havaintoja aikuisten maailmasta. Tyttö näkee enemmän ja tarkemmin kuin moni muu ja samalla tulkitsee asiat lapsenomaisesti mutta älykkäästi ja sensitiivisesti. Julianin tyttären herkkä näkökulma teki tarinasta eräällä tavalla vielä entistä koskettavamman ja kipeällä tavalla tunteita herättävän.

Myös Annin leikeissä näkyvät jo tyttöjen keskinäiset valtasuhteet sekä paineet. Prinsessaleikkien taakse kätkeytyy paine olla tietynlainen ja tarve näyttää, olla ja toimia tietyn muotin mukaisesti. Anni havainnoikin näitä teemoja uskottavalla ja koskettavalla tavalla, ja pienen tytön ajatusten muodossa kirja nostaakin esiin monia nykyajan maailmassamme näyttäytyviä ilmiöitä.