Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2022.

Pieni lukuvinkki: Silene Lehto -Kultapoika Kuplapoika

 Tällä kertaa vuorossa olisi runoteemaista postausta. Rakastan syksyssä sellaista tietynlaista tunnelmaa ja estetiikkaa, joka sopii hyvin yhteen runokirjojen ja runojen kanssa.  Tässä postauksessa syvennytään suomalaiseen runoilija Silene Lehtoon ja hänen teokseensa "Kultapoika, kuplapoika". Silene Lehto on siis helsinkiläinen vuonna 1979 syntynyt kirjailija, joka on tullut hopeasijalle vuonna 2009 järjestetyssä J.H. Erkon runokilpailussa runoillaan.  Kultapoika, kuplapoika kertoo Lehdon sanoin vanhemman pahimmista peloista, ja runokokoelma syntyi aluilleen, kun Lehto tuli itse äidiksi.  Runoissa käsiteltiin paljon äitiyttä, vanhemmuutta, äidiksi tulemista sekä äitiyteen liittyviä kipeitä, herkkiä ja sensitiivistä asioita. Vauvaluukkuja, lapsen menetystä, äidin menetystä tai äidiksi tulemista. Vanhemmuus kantaa yhtenä vahvana teemana koko runokokoelman ajan ja kirjailija tarkastelee teemaa erilaisten koskettavien näkökulmien, oivallusten ja pohdintojen kautta. Tarkastelussa o

Oivalluksia, hetkiä ja itsensä etsimistä: Arvostelussa Sisko Savonlahti - Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Tällä kertaa vuorossa olisi taas yksittäistä kirja-arvostelua sekä esittelyä syksyyn loistavasti sopivasta melankolisen humoristisesta suomalaisesta chick-lit-teoksesta. Sisko Savonlahden kirjoittama ja vuonna 2018 julkaistu" Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu" sopii loistavasti alkusyksyn viileneviin päiviin ja luokseensa kutsuviin vilttipeittoihin.  Kauniin kukkasellisen kannen omaava "Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu" peittää pastellisesta kuvioinnista huolimatta alleen melankolishumoristisen kolmekymppisen nimettömäksi jääneen naisen tarinan, jossa keskeisenä teemana ovat itsensä etsiminen, hukassa oleminen ja elämänhallinnasta irti joutuminen. Tarinan keskiössä on kolmekymppinen freelancer-toimittajana toiminut nuori nainen, jonka elämä tuntuu olevan eräänlaisessa taitekohdassa. Otetta on vaikea saada, ja tuntuu, että päivät lipuvat ohitse yhtä nopeasti, kun päähenkilön ikkunasta näkyvä linnanmäen huvipuistolaite. Päähenkilö haahuilee ja on hukassa; työt ovat kiven