Siirry pääsisältöön

Black Friday saapuu taas - koukuttavan jännittäviä kirjasuosituksia ja joululahjavinkkejä vuoden mustimpaan päivään

 Juuri kun selvittiin vuoden harmaimmasta päivästä, häämöttääkin aivan nurkan takana jo Black friday joka kutsuu jokavuotisille ostohulinoilleen ja alennuslaareilleen. Vaikka itse olenkin aina jokseenkin ristiriitaisesti ajatellut tästä kulutusjuhlasta, on tällä turhan kuuloisella päivällä taatusti omat hyötynsäkin, kunhan vain pohtii omaa kulutuskäyttäytymistään ja kulutusvalintojaan ja ostaa vain sellaisia tuotteita, joita aikoo myös vuorenvarmasti käyttää.
Ja vaikka kaupoissa juokseminen ei huvittaisikaan ollenkaan, voi aina ottaa rennon asennon kotisohvallaan Netflixin tai Bookbeatin äärellä.

Tässä postauksessa aijon luetella 7 vuoden synkimpään vuodenaikaan loistavasti sopivaa teosta, jotka saavat lukijan käpertymään vilttiinsä ja tarttumaan tiukemmin kiinni teekupistaan silkan jännityksen vuoksi. Mikäli pähkäilet tällä hetkellä uuden lukemisen tai joululahjaostosten perään, niin toivon, että postaukseni tarjoaisi sinulle jotakin vaihtoehtoja. Kirjalahja toimii aina, ja esimerkiksi Suomalaisessa kirjakaupassa ja Adlibriksessä on kummassakin myös huikean hyvät Black Friday-tarjoukset. 
Mukana on niin vanhempia kuin uudempiakin trilleri- ja dekkariteoksia, ja niin klassikoita kuin myös vähemmän tunnettuja kirjoja. Halusin nostaa esille monipuolisesti erilaisia teoksia, jotka mielestäni tavalla tai toisella sopivat syksyn pimeisiin iltoihin lämpimien villasukkien kaveriksi. 



1.. Martta Kaukonen: Terapiassa, 2021

Terapiassa on Martta Kaukosen esikoisteos, joka on lajityypiltään kylmäävää psykologista trilleriä. Kirjassa päähenkilönä on nuori naishenkilö Ira, joka kertoo olevansa sarjamurhaaja. Ira on patologinen valehtelija, ja jo nimensäkin puolesta täynnä vihaa kaikkea ja kaikkia kohtaan.
Ira haluaa mennä terapiaan, jotta hän saisi terapeuttia hyödyntämällä mielentilatutkimuksen, jossa hänet voidaan todeta syyntakeettomaksi mikäli hän jäisi kiinni murhistaan. Melkoista kieroilua, eikö vain?



Koko teos on yhtä suurta mielensisäistä peliä psyykkeellä, valheilla ja totuuksilla, ja tarinan edetessä tuntuukin siltä, että juoni puristuu purstumistaan lukijan ympärille armottoman jännittävällä tavalla. Äänessä ovat vuoron perään niin julkkisterapeutti Clarissa, sarjamurhaaja Ira, toimittaja Arto ja Clarissan puoliso Pekka. Jokainen heistä näkee ja kokee tarinansa omin silmin ja omasta näkökulmastaan katsottuna. 
 Kuuntelin itse kirjan vain parissa päivässä, sillä teos oli aivan äärimmäisen koukuttava ja mielenkiintoinen. Itse kuuntelin teoksen äänikirjana ja mielestäni äänikirjana teos oli varsin mielenkiintoinen. Jokaisella päähenkilöllä on oma lukijansa ja tämä loi mielestäni ainutlaatuisen äänikirjakokemuksen. Harvassa äänikirjassa on toteutettu samanlaista tekniikkaa mitä tässä teoksessa ja mielestäni kyseinen toteutus toimi loistavasti.


2. Ruth Ware: Lukitut ovet, 2020

Ruth Ware oli minulle varsin uusi tuttavuus bongatessani "Lukitut ovet" kirjan kauppareissullani Prisman hyllyköistä. Tunnelmallisen kaunis kansikuva ja mielenkiintoinen takakannen kuvaus saivat minut tarttumaan teokseen ja hankkimaan sen itselleni. Ja kirja totta tosiaan oli juuri sellaista trilleriviihdettä kuin olin uskaltanut odottaakin; kylmäävää ja jännittävää kauhuelementein höystettyä psykologista trilleriä. Nam!



Kirjan tarinassa nuori lastenhoitajanainen Rowan etsii uutta työpaikkaa ja törmää netissä uuteen ja lupaavaan perheeseen, jotka asuvat kauniissa ja tilavassa talossa ja joilla näyttäisi päällisin puolin menevän oikein hyvin. Kauniit ja menestyneen oloiset vanhemmat matkustavat työmatkoillaan hienoissa lukaaleissa ja lastenlikka saa koko älytalon kaikkine mukavuuksine omaan käyttöönsä lastenhoidon lisäksi. Vieressä asustaa komea nuori mies joka auttaa arkiaskareissa ja käy kyläilemässä. Mikä voisikaan mennä pieleen? Ennemmin tai myöhemmin selviää, että öisin talosta kuuluu kummallisia ääniä, aivan kuin yläkerrassa liikkuisi joku tai jokin. Myös talon menneisyys alkaa kuulostaa jokseenkin arveluttavalta. Homma lähtee kuin lähteekin pikkuhiljaa lapasesta ja tilanne kärjistyy siihen, että lastenhoitajaa syytetään perheen pienen tyttären murhasta.

Tarina alkaa päähenkilö Rowanin epätoivoisesta tilanteesta, jossa hänet on vangittu tutkintavankeuteen perheen tytön murhasta. Päähenkilö vakuuttaa lukijalle, että hän ei ole syyllinen ja päättää kirjoittaa epätoivoa huokuvan viestin lakimiehen tutkittavaksi. Tarinassa siirrytään vuoron perään nykyaikaan, sekä ajassa taaksepäin tapahtuneisiin tilanteisiin, joita Rowan yrittää epätoivoisesti avata häntä auttavalle asianajajalle.
Tarinassa seurataan nuoren lastenhoitajan ajautumista näennäisen normaalin näköisen perheen lastenvahdiksi, jossa kummallisesti käyttäytyvät lapset, älylaitteita pursuava asunto ja tungetteleva perheenisä alkavat vaikuttaa vähitellen varsin kummallisilta. Outoudet ja jännitys rakentuvat hitaasti tarinan mutkistuessa pala palalta yhä mysteerisemmäski. Lukijalle herää monta kertaa kysymys siitä, onko pelissä jotakin yliluonnollista mukana vai löytyykö kaikille kummallisuuksille jokin luonnollinen syy. Juuri tämä mysteerisyys toimiikin tarinan kantavana voimana ja pitää lukijan mielenkiintoa visusti hihnassa kiinni koko kirjan ajan. Jännitys jatkuu aivan viimeisille sivuille saakka ja loppuhuipennus on todellakin hiuksia nostattavan hämmentävä ja karmiva samaan aikaan. Tarina pysyy mielestäni kokoajan kasassa, ja Ware osaa luoda piinaavan jännityksen aivan lopputwistiin saakka. Viimeinen juonenkäänne taatusti loksauttaa kokeneimmankin trillerifanin leuat. 


3. Jo Nesbo: Lumiukko, 2008

Jo Nesbo on yksi trillerien kuninkaista ja hän on vakuuttanut lukijat jo kymmenillä jännittävillä kirjoilla. Elokuvasovituksenkin saanut Lumiukko on epäilemättä yksi hänen suosituimmista klassikoistaan, ja samalla myös oma lempparidekkarini Janon lisäksi. Kauhuelementtejäkin tarjoilevassa talvisen hyytävässä tarinassa seikkailee monille tutuksi tullut Harry Hole, joka saa tehtäväkseen selvittää lumiukkoihin mieltynyttä kummallista sarjamurhaajaa, ja joka kutsuu myös itseään lumiukoksi. Tämä karmiva idea onkin täydellinen valinta loppusyksyn pimeille illoille ja edessä häämöttävälle talvelle. 

Kaikki alkaa katoamisesta. Naisia on kadonnut epäilyttävästi ja karmivaa tunnelmaa lisäävät kadonneiden naisten pihoihin rakennetut uhkaa huokuvat lumiukot. Onko naisten katoamisella jotakin yhteistä? Liittääkö naisten pihoille ilmestynyt lumiukko tapaukset karmivalla tavalla yhteen? Vaaniiko kaupungissa sarjamurhaaja?
Piakkoin myös päähenkilömme Harry Hole kumppaneineen alkaa saada epäilyttäviä viestejä lumiukoksi esittäytyvältä mieheltä, ja eipä aikaakaan kun armoton takaajahti alkaa sarjamurhaajaa vastaan. 

Tarina ehtii vierittää syyllisen leimaa monen eri hahmon niskoille, ja lukija itsekin joutuu pähkäilemään ja arvuuttelemaan jännittäviä twistejä ja sitä, kuka lumiukon hyisen olemuksen taakse kätkeytyykään. Erityisesti lopun ajojahti oli psykologista trilleriä parhaimmillaan ja veti kyllä tunnelman kattoon jännityksellään.




4. Leena Lehtolainen: Kuolemanspiraali, 1997

Kuolemanspiraali on taatusti yksi ensimmäisistä dekkareista, joita olen elämässäni lukenut. Tämä rakastetuksi klassikoksi muodostunut suomalainen rikostarina kertoo nuoren taitoluistelijatyttö Nooran murhatutkinnasta, jossa epäilyn kohteena ovat vuoron perään niin vanhemmat, kuntosaliyrittäjä, kuin oma valmentajakin. Älykäs, tomera ja työlleen omistautunut Maria Kallio tutkii tytön murhaa ja naisen työn lomasta pääsee lukija kurkkaamaan myös Kallion yksityiselämän kiemuroihin. 

Tarina etenee hyvin perinteisen dekkarimaisesti. Hahmoihin syvennytään huolellisesti ja lukija tuntee, että kaikissa hahmoissa on omalla tavallaan jotakin varsin epäilyttävää. Tässä on mielestäni tarinan koukuttavuus, sillä kuka tahansa hahmoista voi olla syyllinen ja lopputwisti oli ainakin itselleni odottamaton ja yllätyksellinen. Loppupuolisko tarjoaakin verkkaisuudesta huolimatta hieman myös piinaavaa jännitystä Kallion päästessä lopullisesti murhaajan jäljille. 


Pidin itse kirjasta erityisesti nuorempana niin paljon, että luin kirjan monta kertaa uudestaan. Erityisesti taitoluisteluteema ja jännittävä lopputwisti ja saivat minut innostumaan kirjasta aina uudelleen ja uudelleen.
Leena Lehtolaisella on toki Kuolemanspiraalin lisäksi monia muita hienoja teoksia (mainitsemisen arvoisia ovat Tappava säde ja Luminainen), mutta itse olen sitä mieltä, että Kuolemanspiraali-kirjassa on vain niin jotakin todella nostalgista ja siksi halusin nostaa sen mukaan suosituslistalle.


5. Ashley Audrain: Lapsi Rakas, 2021



Lyhyesti ilmaistuna Ashley Audrainin psykologinen esikoisteos kertoo äidiksi tulevasta Blythestä, joka huomaa, että hänen pienessä lapsessaan Violetissa on jotakin vikaa. Voiko oma lapsi olla syntyessään paha? Nainen kokee, että hänellä on vaikeuksia muodostaa äidillistä yhteyttä lapseensa ja kokee tämän johdosta vuorotellen turhautumista, katkeruutta sekä epäluuloa uutta tulokasta kohtaan. Tytär Violet tuntuu Blythen mielestä suorastaan vihaavan tätä ja tyttö onkin kiintynyt enemmän isäänsä kuin Blytheen. Tämä luo kolean ja jännitteisen ilmapiirin sekä pariskunnan, että koko perheen välille.

 Myöhemmin Blythe saa toisen lapsen, pienen Sam-pojan, joka ainakin näennäisesti muuttaa perheen tilanteen hetkellisesti paremmaksi.Violet herättää Blythessä kuitenkin jatkuvaa epäluuloa, ja lapsen kasvaessa vanhemmaksi saavat nämä epäluulot hieman lisää tuulta alleen tilanteiden hiljalleen eskaloituessa ja lapsen muuttuessa entistä omatoimisemmaksi...

Mysteeri kytkeytyy hahmojen epäluotettavuuteen: siihen, onko Violet syntyjään paha, vai tapahtuuko kaikki karmeudet sittenkin Bltyhen mielessä. Jäin pohtimaan myös äidin roolia siinä, miksi lapsi tekee kamalia asioita, ja sitä kuinka suuri vaikutus esimerkiksi vauva-ajan kiintymyssuhteilla ja kasvuympäristöllä on lapen kehittymisen suhteen.

Naisen suvun äitisuhteet eivät ole sieltä tasapainoisimmista päistä ja kirjassa kerrotaan usean sukupolven naisen kokemuksia äidin ja tyttären välisen suhteen rankoista kiemuroista. Tunnelma on mielestäni hyvin tiivis, synkkä ja intensiivinen ja erityisen paljon tykkäsin juurikin äänikirjasta, jossa Krista Putkonen-Örnin lukeminen pääsi oikeuksiinsa.

Äitiys on teemana hyvin sensitiivinen, joten paikoitellen tarinan kirja on hyvin rankka aiheidensa vuoksi, ja se käsitteleekin jokaisen äidin ja äidiksi tulevan pahimpia pelkoja, kuten esimerkiksi oman lapsensa menettämistä sekä omaa lastaa kohtaan syntyvää epäluuloa ja jopa vihaa. Lapsen pahuus on jo pelkkänä ajatuksena varsin karmiva ja valitettavan ajankohtainenkin teema. Audrainin psykologinen teos onnistuukin luikertelemaan teemojensa ja tarinankerrontansa vuoksi syvälle lukijan ihon alle.


6. S.K.Tremayne: Ennen kuolemaani, 2018

Edellisessä postauksessani käsittelin S.K. Tremaynen digitaalilaitteisiin pureutuvaa Äänet-kirjaa. Kirjailijalla on kyseisen teoksen lisäksi monia muita hyviä trillereitä, joista valitsin tähän postaukseen kirjan "Ennen kuolemaani".
Kirjan päähenkilö on joutunut painajaismaiseen tilanteeseensa auto-onnettomuuden jälkeen, sillä hän ei muista mitään onnettomuudesta, tai siitä mikä onnettomuuden aiheutti. Ympärillä oleva tavallinen alkaakin kietoutua päähenkilön mielessä pelottavaksi epätietoisuudeksi. Lisäksi tuntuu, että jokin selittämätön vaara vaanisi päähenkilöä ja hänen perhettään kokoajan...



Päähenkilön kokema sanoinkuvaamaton uhka piinaa lukijaa koko tarinan ajan. Vaaran selittämätön läsnäolo pitää otteessaan ja luo piinaavasti etenevää jännitystä sekä mielenkiintoa tarinan kulkua kohtaan. Lukija haluaa tietää jatkuvasti lisää ja lisää sumuun jääneestä onnettomuutta edeltäneistä oudon sävyn saavista tapahtumista ja tarina johdattelee kohti loppuhuipennusta verkkaisella ja jännitystä kiristävällä tavalla. Onnettomuus ja muistinmenetys kietoutuu myös ympärillä oleviin sivuhahmoihin, eikä lukija tiedä kehen voi luottaa.
Mielestäni kirja oli psykologista trilleriä parhaimmillaan, ja aion tulevaisuudessa katsastaa Tremaynen muitakin teoksia "Ennen kuolemaani" ja Äänet-kirjan lisäksi.


7. Susanna Alakoski: Sikalat, 2006

Kotimainen Susanna Alakosken vuonna 2006 julkaisema Sikalat ei ole varsinaisesti trilleri- tai dekkariteos, mutta poikkeuksellisen rankan ja vakavan sisältönsä vuoksi se sopii mielestäni hyvin joukkoon. Kirja on siis lapsen äänellä kerrottu tarina lähisuhdeväkivallasta, alkoholismista, huono-osaisuudesta ja köyhyydestä. Kirjassa nostetaan hyvin esille kasautuvaa huono-osaisuutta ja perheen alati kasvavia vaikeuksia moninaisten ongelmien keskellä.

Vakavista teemoista huolimatta kirjassa on humoristinen ote. Humoristisuus keventää suuresti rankkaa ja inhorealististakin kuvailua alkoholismiperheen ja lähisuhdeväkivallan karusta arjesta. Tarina kerrotaan kasvavan ja kehittyvän lapsen silmin; mikä tuo aivan erityisen sävyn teokseen. Kirjailija on osannut tuoda loistavasti lapsen äänen avulla tarinaan ainutlaatuista herkkyyttä ja haavoittuvaisuutta. Myös arjen kuvailu tuntui mielestäni hyvin realistiselta ja esille nousi myös totuus siitä, kuinka vaikea on saada apua kasautuneisiin ja moninaisiin haasteisiin. 

 

Kerro omia synkimpään vuodenaikaan sopivia jännäreitä? Ehdotuksia otan ilolla vastaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riley Sagerin vuonna 2022 ilmestynyt trilleriuutuus "Eloonjääneet tytöt" vie lukijan kolmen selviytyjättären matkaan

Trilleritervehdys vaan kaikille! Taas olisi vuorossa trilleriteemaista jännärimeininkiä, kun katsastetaan kansien väliin ja tarkastellaan uunituoretta vuoden 2022 trilleriuutuutta, jolla kirjailija Riley Sager on meitä ilahduttanut. Tässä postauksessa valokeilaan pääsee Eloonjääneet tytöt, joka on vuonna 2022 julkaistu Riley Sagerin kirjoittama psykologinen trilleri.  Tarinan keskiössä on murhien jälkeinen aika sekä kolmen verilöylyistä selviytyneen "final girl":iksi ristityn nuoren naisen tarina. Quincy on paennut mökkimurhaajaa, Sam on kohdannut murhaajan yövuorossa ja Lisa on joutunut karmivien asuntolamurhien viimeiseksi selviytyjäksi. Murhista on jo 10-vuotta, mutta tapaukset kummittelevat edelleen jokaisen tytön elämässä tavalla tai toisella. Kolmea varsin erilaista elämää keskenään viettävää nuorta naista ei tunnu yhdistävän mikään muu, kuin viimeiseksi eloonjääneeksi selviytyminen ja niin sanottuun viimeisten tyttöjen clubiin kuuluminen. Tarinan viimeiset eloonjääneet

Hyvää sosiaalityön päivää! Esittelyssä sosiaalityöteemaisia luku- ja katseluvinkkejä

 Hyvää sosiaalityön päivää Oikein iloista sosiaalityön päivää niin kanssakollegoille kuin ihan kaikille muillekin tyypeille!  Halusin omistaa tämän postauksen sosiaalityölle, ja koska olen itse sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija sekä vammaispalveluiden työntekijä, koen tärkeäksi myös blogissa sen, että voin ottaa kantaa ja nostaa esiin sosiaalityöteemaisia teoksia. Sosiaalityön yhtenä rikkautena on sen monipuolisuus. Sosiaalityön näköalapaikalla näet koko ihmiselämän monimuotoisen kirjon - aina vastasyntymästä vanhuuteen saakka ja kaikkea muuta siltä välillä. Ihmiselämän vaaliminen ja tukemien on sosiaalityön keskiössä, mikä ainakin itselläni jaksaa vuosi toisensa jälkeen motioitumaan tenttiviikoilla ja deadlinejen lähestyessä sekä paperitöiden ja lukuisten kirjausten lomassa.  Sosiaalityöntekijä kulkee matkaansa muuttuvan maailman sekä alati muovautuvan yhteiskunnan keskellä ja kohtaa ainutlaatuisia asiakastilanteita, joista melkein vannon, ettei yhtäkään täysin samanlaista päivä

3 kertomusta naiseudesta - osa 2: Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen tarjoaa ilmavaa autofiktiota

 Nyt olisikin taas vuoro palata blogisarjan pariin, ja tällä kertaa valokeilassa olisikin Emmi-Liia Sjöholmin vuonna 2020 ilmestynyt autofiktiivinen teos Paperilla toinen, joka pureutuu naiseksi kasvuun, äitiyteen, seksuaalisuuteen ja itsensä etsimiseen. Tämä kohuakin saanut kirja on Kosmoksen kustantama ja Sjöholmin esikoisteos. Emmi-Liia Sjöholmin teos on herättänyt kohun lisäksi paljon mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Teos on suorapuheinen, toteava ja uniikilla tavalla hyvin simppeli ja arkinen. Toteavan lyhyistä ja ilmavista lauseista huokuu varmuus, kirjoittajan henkilökohtainen kokemus ja taito ilmaista itseään ja ympäröivää maailmaa ilmiöineen hienolla ja persoonallisella tavalla.  Tarinan minäkertoja liikkuu nuoruudessa ja aikuisuudessa vuoron perään. Tarina ei etene kronologisesti eteenpäin, vaan kappaleet ovat ikään kuin ajatuksenomaisia muistoja minäkertojan elämästä, jotka kumpuavat toteavina lyhyinä kappaleina muodostaen kuitenkin mielenkiintoisen ja yhtenäisen ko