Lastensuojelun sydämessä - arvostelua ja pohdintaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arkeen sukeltavasta tv-sarjasta "Pala sydämestä"

 Koin itselleni ja blogillenikin tärkeäksi perehtyä aiheeseen, joka liippaa erittäin läheltä myös omaa alaani mitä itse opiskelen. Olen siis sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija, ja luonnollisesti sosiaalityöhön liittyvät asiat ovat minulla sydäntä lähellä. Ja varmasti monelle sosiaalityöntekijälle lastensuojelu on suurena palana sydämessä, sillä työ vaatii aitoa kiinnostusta ympäröiviä ihmisiä ja yhteiskuntaa kohtaan ja aivan erityistä ammatillista osaamista sekä vahvaa sosiaalityön ammatti-identiteetin sekä ammattietiikan hallitsemista. 

Pala sydämestä-sarja on siis vuoden 2021 keväällä ilmestynyt YLE:n tuottama sarja, joka kertoo kahden lastensuojelun sosiaalityöntekijän tarinaa ja joka perehtyy lastensuojelun moraalisiin dilemmoihin sekä kiireiseen ja toisinaan raskaaseen arkeen, jossa kohdataan tunteikkaita ja eettisesti haastavia tilanteita niin asiakkaiden, kuin laajempienkin yhteiskunnallisten ilmiöiden kanssa.

Kun ensimmäisen kerran kuulin sarjasta, olin ihan että "jes, vihdoin joku sarja, mikä nostaa sosiaalityön valokeilaan ja tuo sosiaalityötä tieteenalana ja ammatillisena professiona enemmän näkyviin". Kun miettii sosiaalityötä kirjallisuudessa ja elokuvateollisuudessa, on loppupeleissä aika vähän fiktiivisiä sarjoja, elokuvia tai kaunokirjallisuutta, jotka kertoisivat nimenomaan sosiaalityöntekijöistä ja sosiaalityöntekijänä olemisesta. Toki yhtenä tunnettuna kirjana voisi mainita Leena Lehtolaisen kirjoittaman Tappava säde-trillerin, mutta näin äkkiseltään mietittyä on vaikea keksiä tämän lisäksi muita teoksia, joissa sosiaalityöntekijä olisi pääroolissa tai merkittävänä osana tarinankulkua.
Onkin siis varmasti sanomattakin selvää, että odotin sarjaa innolla, ja odotukset sarjaa kohtaan olivat varsin korkeat.

Sarjan keskiössä on kokenut sosiaalityöntekijäkonkari Rita, joka on tehnyt peruuttamattoman virheen työssään. Rita on kuitenkin palannut takaisin työkentälle - joskin tehty virhe seuraa häntä edelleen niin painajaisissa kuin muiden ihmisten asenteissa häntä kohtaan. Myöhemmin tarinan aikana Rita saa työparikseen Lauran, joka on aivan sosiaalityöntekijyydensä alkutaipaleella. Sarja seuraa kahden varsin erilaisista lähtökohdista ponnistavan työntekijän keskinäistä raudanlujaa yhteistyötä haastavissa, koskettavissa ja eettisesti ristiriitaisissa tilanteissa, jotka saavat vuoron perään niin kyyneleen kuin piinaavan jännityksenkin aikaiseksi. 

Sarjaa arvioitaessa tulee aina ensimmäisenä muistaa, että sarjan tarina, juonenkäänteet ja hahmot ovat ensisijaisesti taiteellinen näkemys aiheesta, ei mikään absoluuttinen totuus tai tiedonlähde. Sarjan ei mielestäni kuulunutkaan olla mikään tietokirjamainen dokumentti, vaan tarinan tavoitteena ja pointtina on ollut luoda toimivaa viihdettä ja ottaa siinä sivussa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ehkä tällä ajatuksella voidaankin "antaa anteeksi" sarjan tietyt epäkohdat, joita moni alan ammattilainen on saattanut jonkin verran kummastella. Erityisesti itselleni termi "lastensuojelijat" tuntui kummalliselta ja vieraalta. Eikö voida vain rehellisesti puhua lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä ja/tai -ohjaajista?

Myös sarjan luoma ajatus siitä, että sosiaalityöntekijät olisivat niin sanotusti "jatkuvasti käytettävissä" öisin ja päivisin, tuntui hieman hassulta. Toki tälläkin tehokeinolla on varmasti yritetty saada luotua dramaattisuutta ja jännittävyyttä ja tietynlaista trillerimäistä juonenkulkua, mikä sarjassa varsin olennaisena piirteenä olikin.

Yksi asia, minkä haluan nostaa sarjasta positiivisessa mielessä esille, on realistisen ja aidon tuntuiset asiakaskohtaamiset. Mielestäni asiakastilanteet olivat sarjan parhainta antia, ja itsekin opiskelijana uskon, että hyvin vastaavankaltaisia asiakastilanteita tulee taatusti vastaan ihan siellä arjenkin työelämän tiimellyksissä. Sarja kuvasti mielestäni hyvin myös sitä, miten monenkaltaisten ongelmien kanssa lastensuojelun asiakkaat painivat, ja kuinka monenkirjavaa lastensuojelun asiakaskunta on. Ei ole mitään tiettyä lastensuojelun asiakkaan prototyyppiä, vaan tosiasiassa asiakkaana voi olla melkeimpä kuka vaan.

 Itsekin sosiaalityön opiskelijana olen kohdannut kummaksuvia ja jopa kauhistelevia kommentteja lastensuojelun rankkuudesta, ja monella onkin täysin päinvastainen kuva siitä, mitä lastensuojelu todella on. Ne kaikista traagisimmat kohtalot ovat se pieni jäävuoren huippu, jonka ympärillä se niin sanotusti tavallisempi lastensuojelun arki makaa. Ja tietenkään en halua tällä kommentillani yhtään väheksyä lastensuojelun rankkuutta ja vaativuutta - työ on kaikin puolin vaativaa ihmissuhdetyötä, joissa hyvin usein myös negatiiviset tuntemukset näkyvät. Turhat ennakkoluulot tulisi kuitenkin kitkeä pelistä pois, ihan jo asiakkaidenkin kannalta.

 Mielestäni lastensuojelua parjataan täysin turhaan, sillä joka päivä lukemattomat perheet ovat saaneet lastensuojelun kautta myös apua. Toki alalla laajasti näkyvä resurssipula luo suuria paineita, ja asettaa suuret haasteet työn tekemiselle ja asiakkaiden kohtaamiselle. Myös sosiaalityössä tehdään virheitä, ja virheille altistavat erityisesti vähäinen kollegiallinen tuki, resurssipula, kiire ja raskas työpaine, ja onkin tärkeää, että sarja nostaa myös näitä teemoja esille.

Pakko myös antaa erikoismaininta eritoten Niina Koposen näyttelemälle Lauralle, joka lyöttäytyy vasta-alkajana kokeneemman Ritan työpariksi. Laura on juuri käytännön kentälle päässyt uutta ja ihmeellistä kummasteleva sosiaalityöntekijäaloittelija, ja mielestäni Laura tuntui hahmona erittäin samaistuttavalta ja realistiselta. Koin, että näyttelijä pystyi hyvin tuomaan esille niitä tuntemuksia, joita useat vastavalmistuneet kentälle lähteneet sosiaalityöntekijät varmasti kokevat. Sarjassa tuli esille myös alalla laajasti tunnistettu resurssivaje ja pula työntekijöistä, joka saattoi näkyä myös Lauran kokemuksissa. Kokonaisuudessaan hahmo oli vasta-alkajuudestaa huolimatta kuitenkin mielestäni myös varsin rohkea ja ammattitaitoinen uusien vaativien tilanteiden sekä asiakasperheiden edessä. 

Sarja tuo mielestäni hyvin esille myös sen, kuinka suuri vaikutus työllä on tekijöihinsä. Sarjassa kuvataan varsinaisen työn lisäksi myös Ritan ja Lauran henkilökohtaista elämää. Laura on puoliso ja perheenäiti - ja sarjan aikana hän joutuukin varsin ahtaalle työn pyöriessä hänen mielessään arki-iltoina, joka luonnollisesti luo kitkaa Lauran ja hänen puolisonsa välille. 

Myös päähenkilönä toimiva sosiaalityöntekijä Rita on kokenut karvaasti sen, miten kokonaisvaltaisesti työ on vaikuttanut häneen itseensä ihmisenä ja työntekijänä. Rita näyttäytyykin sarjassa varsin ristiriitaisena ja toisinaan myös uhmakkaana, joskin erittäin idealistisena ja oikeudenmukaisena haavoittuvassa tilanteessa olevia asiakkaita kohtaan. Toisaalta Ritan kohtaamat psyykkiset ongelmat osoittavat lastensuojelun työntekijänä olemisen raadollisimman puolen, ja ainakin itse katsojana pysähdyin välillä miettimään Ritan tilannetta laajemmassa mittakaavassa. Kuinka pitkälle on valmis menemään työnsä puolesta henkisen hyvinvoinnin särkymisenkin uhalla?