Leffavinkki viikonlopulle - Melanie Martinezin hattaransävyinen musikaalielokuva "K-12"

 Ne ihmiset, ketkä tuntevat minut, tietävät varmaankin, että Melanie Martinez on yksi idoleistani niin musiikkinsa, lahjakkuutensa, tyylinsä sekä persoonansa puolesta. Melanie on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt niin säveltää, sanoittaa, piirtää, kehittää oman satukirjan ja luoda kaiken tämän lisäksi vielä ainutlaatuisen ja kauniin elokuvan. Ai niin, ja keikkailut ja ne lukuisat upeat ja hämmästyttävän nerokkaat musiikkivideot unohtuivat. 

Melkoinen supernainen siis, vai mitä. Ja allekirjoittanut on ollut niinkin onnekas, että on päässyt livenä paikan päälle seuraamaan tämän multitalentin unohtumatonta liveshowta.

Halusinkin tuoda blogini avulla valokeilaan Melanie Martinezin musikaali- ja fantasiaelokuva K-12n, joka on nähtävillä Youtuben ihmeellisessä maailmassa täysin ilmaisena, ja joka sopii vallan mainiosti viikonlopun rentoutumiseen herkkupussin ja sipsipaketin kaveriksi.
K-12 on siis Melanie Martinezin vuonna 2019 julkaisema, ohjaama ja käsikirjoittama musikaalielokuva, joka perustuu hänen samannimisen albuminsa kappaleisiin. Tarina sijoittuu salaperäiseen ja mystisen oloiseen kouluun, johon Melanien esittämä hahmo Cry baby ystävineen menee. Koulussa tapahtuukin kaikkea kummallista ja koulutie johdattaa tytöt melkoiseen musiikilliseen ja pastellinsävyiseen seikkailuun. Pian selviää, että koulutie on kaikkea muuta kuin mutkaton, niin kiusaajien kun eriskummallisten opettajienkin toimesta.

En hirveästi viitsi paljastaa varsinaisesta juonesta enempää. Haluan kuitenkin tuoda esille sen, että Melanie Martinez osaa taidokkaalla ja persoonallisella tavalla nostaa esille yhteiskunnan epäkohtia, kuten esimerkiksi koulukiusaamista, ulkonäköpaineita, naisten kokemaa seksuaalista häirintää sekä syömishäiriöitä ja monia muita ajassamme näkyviä ongelmakohtia ja ilmiöitä. Martinez on luonut monia hienoja ja taiteellisia vertauskuvia ja metaforia tarinaansa, ja erityisesti musikaaliosuudet ovat värisyttäviä sekä koskettavia asuineen, lauluineen, tansseineen ja sanoineen. Erityismaininta täytyy ehdottomasti antaa hienoista tanssikoreografioista, jotka jäivät mieleeni pitkäksi aikaa. Osassa koreografioista oli käytetty sen verran omaperäisyyttä, että kyseinen elokuva ei ihan heti tule unohtumaan katsojan filmikokemuksista. 

Myös pääosan hahmot olivat symppiksiä ja tyttöjen ystävyys todella lämmitti sydäntäni ruudun läpi.
K-12 kokonaisuudessaan oli omaperäinen ja nerokas, joka mielestäni kannattaa katsoa useampaan kertaan, että kaikki sen mielenkiintoiset sävyt ja hienoudet avautuvat. Fantasiateema sopi hyvin Melanien pastellimaailmaan ja loi kivaa sadunomaisuutta mukaan. 

Visuaalinen ilme on koko ajan herkän kaunis ja pinkin pastellimaailman herkullisiin sävyihin tahtoisi varmasti itse kukin paeta loppusyksyn kylmän viimaisia sadepäiviä. Voisin todeta, että elokuva oli varsin uskollinen Martinezin aiemmille musiikkivideoille visuaalisuutensa ja erikoisuutensa puolesta. 

Elokuva on todellakin panostanut visuaaliseen tunnelmaansa, ja niin asut, kuin maisemat ja miljööt olivat Martinezin tyylille ominaisella tavalla varsinaista silmänkarkkia koko ajan. Melanie loistaa kauniina ja upeana koko elokuvan ajan, ja hän on kuin yksi pastellimaailman suloisista karamelleista. 

Pinkkiin fantasiamaailmaan kätkeytyy kuitenkin paljon myös synkkyyttä ja surua, ja osa elokuvan teemoista ovat varsin vakavia ja ajatuksia herättäviä. Tämä kontrasti keveän visuaalisuuden ja rankkojen teemojen välillä on erikoinen, kiehtova ja voimakas. Tämä luo mielestäni vielä lisää tehoa ja syvyyttä sekä asennetta elokuvaan ja sen pohjimmaiseen sanomaan. 

Itse tarina oli paikoitellen ehkä liiankin täyteen pakattu erilaisista ideoista ja teemoista. Elokuvaa katsoessa huomasi, että tarina on kirjoitettu enemmän itse kappaleiden pohjalta eikä toisin päin, mikä tietyllä tapaa selittää sen, ettei tarina ollut aina kovin selkeästi eteenpäin soljuva. Dialogit olivat suhteellisen ohuita ja lyhyitä ja kohtaukset katkonaisia, mikä johti siihen, että osa hahmoista jäi etäisiksi. 

Etenkin pääpahis rehtoriin olisi ollut kiva syventyä paremmin, sillä nyt hahmo jäi hyvin piiloon, vaikka hahmo olikin melko keskeisessä roolissa tarinan kannalta. Elokuvan tarina olisi varmasti toiminut entistä hienommin, jos siitä olisi rakennettu hivenen yhtenäisempi, sillä paikoitellen tuntui siltä, että teema, juoni ja tarina poukkoili niin, ettei katsojana ihan aina pysynyt mukana.

Ottaen kuitenkin huomioon sen, että kyseessä on Martinezin ensimmäinen oma elokuva, suoriutui nainen mielestäni oikein hienosti siihen nähden, että K-12 oli hänen esikoisteoksensa. Suosittelen elokuvaa erityisesti visuaalisesti esteettisistä ja kauniista filmeistä nauttiville sekä musikaalifaneille ja katsojille, jotka rakastavat yhteiskunnallisiin ilmiöihin tarttuvia teemoja. Kappaleet, tanssikoreot ja lavasteet olivat mahtavia ja toimivat mielestäni elokuvan kantavana voimana.