Mitä ruudun takana piilee? Ajatuksia teknologiakauhusta ja esittelyssä 6 teknologia- ja internet-maailmaan sijoittuvaa trilleriä

 Internet ja teknologia ovat kauhun kenttänä hyvin persoonallinen ja kiinnostava alue. Internet on nykyaikana mukana meidän jokapäiväisissä toiminnoissamme, joten myös trillerinäkökulmasta tämä rajattomuus tuo lukuisia uudenlaisia hyytävän hyviä mahdollisuuksia. Teknologiaan sijoittuvat trillerit ja scifi ovatkin erityisesti viimeailoina kiehtoneet ihmismieltä. Erityisesti huippusuosittu Black mirror on lyönyt läpi omaperäisenä teknologian kauhukuvia maalaavana televisiosarjana, johon myös tässä postauksessa aijon myöhemmin perehtyä.

 Miksi teknologiakauhu sitten kiehtoo niin paljon?

 Teknologian kehittyy alati, eikä kukaan voi tarkasti kertoa, mitä kaikkea teknologia voi maailmalle tulevaisuudessa tarjota. Jo nyt esimerkiksi deepfake-videot ovat uskomattoman realistisia jopa pelottavalla tavalla. On siis mielenkiintoista seurata, mihin jatkuva huippuunsa hiottava teknologia pystyykään kurkottamaan vuosien tai vuosikymmenien kuluttua. 

Tästä syystä tuntemattomasta kumpuava uhka onkin juuri se syy, miksi teknologiamaailmaan ja internetiin sijoittuva kauhu ja jännitys on niin mielenkiintoista. Lisäksi kiinnostusta lisäävät ajatusleikit siitä, että joskus jokin tällä hetkellä aivan hämmästyttävän kuuloinen asia voikin olla tulevaisuudessa arkisena osana jokapäiväistä elämäämme. Edessä häämöttävästä tuntemattomasta on helppo muovata värisyttävää kauhua ja mielen psyykkeessä kummittelevaa psykologista jännitystä.

Tämän kaiken lisäksi teknologisessa kauhussa viehättää ruutujen takana piilevä arkinen inhimillisyys. Erityisesti sosiaalinen media on lähestulkoon kokonaan ihmismielen luoma ja muovaava, joten ei mikään ihmekään että somen ja netin jättimäiseen ja kummalliseen maailmaan on ripoteltu myös aimo annos synkkyyttä, josta nämä seuraavaksi esitellyt teokset ottavatkin kaiken ilon irti.

Oli kyseessä sitten nettikiusaaminen, blackmailing eli netissä kiristäminen, stalkkaus tai identiteettivarkaudet, ovat ne jo suurelta osin armotonta arkipäiväämme internetin temmellyskentällä. Erittäin vaarallisia niistä tekeekin se, että kuka vain missä vain voi olla tämänkaltaisten uhkien kohteena. Some ja internet tarvoittavat nykyaikana ison osan ihmisistä, ja media kulkee jatkuvasti mukanamme laukkujen pohjilla tai taskujen syvyyksissä pienissä älylaitteissamme. Arjessa lymyävästä pahuudesta saakin mitä mainioimpia kauhutarinoita.

Internetin piilevänä uhkana on myös se, että ruudun takana oma käsitys hyvästä ja pahasta voi hämärtyä. Kun tarkastelee keskustelupalstoilla tapahtuvaa kiusaamista ja joukkolynkkausta, ei voi olla huomaamatta sitä, ettö kyseessä ovat aivan tavalliset ihmiset - joilla profiilikuvinaan esiintyvät milloin koirakuvat, rantamaisemat tai oma naama. Kun tietokone tarjoaa kasvottoman piilopaikan ja ääntään voi käyttää äänihuuliensa sijasta kirjainten ja viestikenttien muodossa, voi se provosoida myös huonoon tai pahimmillaan toista haavoittavaan käyttäytymiseen.

Seuraavana aijon perehtyä yhteensä kuuteen eri teokseen, jotka käsittelevät teknologian pimeää puolta eri tavoin. Olen valinnut mukaan tällä kertaa niin elokuvia, kirjoja kuin televisiosarjan jaksonkin. Valitsemani teokset ovat trilleri- ja kauhuteoksia. Oheisten teosten pohdinnat  sisältävät juonipaljastuksia:

1. Unfriended, 2014

Some-kauhuelokuvanakin tunnettu filmipätkä sijoittuu teemansa mukaisesti Skypen ryhmävideopuheluun, jossa alkaa tapahtua karmivia asioita nuorisoporukkaan kuuluneen tytön itsemurhan jälkeen. Kiusatuksi tullut tyttö on tehtyt itsemurhan videon takia, joka hänestä on vuodatettu verkkoon kaikkien nähtäville. Nähtäväksi jää, onko porukan nuorilla ollut näppinsä pelissä vuodetun videon suhteen.

 Kun kuulin elokuvasta netflixissä, innostukseni heräsi heti uudenlaista ja jännittävän kuuloista ideaa kohtaan. Miljöö on kokonaan virtuaalimaailmassa - näin ollen myös henkilöiden kaikki dialogit käydään joko videopuheluiden tai chättien kautta.

Tämä luo aivan uudenlaiset mahdollisuudet ja puitteet tarinankululle ja elokuvalle. Toki tämänkaltainen kuvaamis ja kerrontatapa on myös äärimmäisen haastava ja rohkea veto. Omasta mielestäni elokuva oli joissakin kohdissa hieman sekava juuri jatkuvan näppäilyn ja naputtelun suhteen. Päällisin puolin tarina mielestäni kuitenkin onnistui hyvin ja somemiljöö oli ihastuttavan virkistävä ja ainutlaatuinen.

Omaperäisestä teemastaan huolimatta elokuva noudattaa melko perinteisiä teinikauhumaisia juonenkäänteitä. Tässä on mielestäni myös elokuvan suurin heikkous ja varmasti tästä syystä filmiä on myös kritisoitu paljon. Juoni on kierrätetty jo monta kertaa ja teinit tuntuvat kliseisiltä. Toki itse kuvaamistapa ja kerrontatyyli olivat varsin haastavia, joten yksinkertainen tarina toimii ehkä parhaiten. Salaisuuksia paljastuu ja kaveriporukka joutuu koetukselle tuntemattoman digitaalisen ja karmivan uhan väijyessä heitä kirjaimellisesti ruudun takana. 

 Elokuva herätti myös ajatuksia internet aikakauden petollisuudesta ja siitä, kuinka pienestä ja viattomasta virheestä voi tulla hetkessä tuhansien hiirenklikkausten viihdeteatteri, jossa yksilöä arvostellaan ja haukutaan sankoin väkijoukon. Jo tämä tosielämän karmivuuksia ja ihmismielen pimeitä ulottuvuuksia kertova puoli itsessään on tarpeeksi karmiva, unohtamatta tietenkään elokuvan yliluonnollista aspektia joka leikki säälittä hahmojen psyykkeellä psykologisen kauhun tavoin.

2. Lotta-Liisa Joelsson: Nailpolish.avi, 2020

Kirja herätti mielenkiintonsa ensiksi nimensä ja vetovoimaisen takakantensa vuoksi. Mieleeni heräsi heti uteliaisuus siitä, minkälaiset mahdollisuudet netissä kiertävä viraalivideo tekeekään kauhun luomiselle. Mielenkiintoista kirjassa olikin juuri alkuasetelma ja ajatus netin syövereissä luikertelevasta kummallisesta videosta, joka alkaa elämään tarinan kehittyessä varsin omanlaistaan elämää.

Kaikki alkaa videosta. Videolla tyttö lakkaa kynsiään, mutta kaikesta tavallisuudesta huolimatta videossa näyttäisi olevan jotakin häiritsevää. Vinksahtanut video leviää hetkessä viraalihitiksi, ja se kietoo keskiössä olevan pariskunnan aavemaisella tavalla pauloihinsa.

Kirja sekoittelee onnistuneesti teknologiasta kumpuavaa kauhua sekä perinteisempää yliluonnollisuuteen nojaavaa kauhukertomusta. Mysteeri on jännittävä ja hienosti rakennettu ja tarina tuntui paikoitellen oikeasti pelottavalta ja jännittävältä. Myös kirjan hahmoista pidin, vaikka tietenkin lyhyen kestonsa vuoksi hahmot jäävät ehkä hivenen pinnallisiksi.

Kirja on todella lyhyt ja äänikirjana teoksen kuuntelu kestää vain muutaman hassun tunnin. Mielestäni tarina oli mukavan tiiviisti ja ytimekkäästi pakattu kansien sisuksiin, ja suosittelenkin tätä teosta nopeatempoisten tarinoiden ystäville. Nopeatempoisuus ei minua haitannut ollenkaan, sillä tarina meni suoraa asiaan, ja piti intensiivisesti otteessaan koko lukemisen ajan. Tämä kirja sopii erityisesti pitkille auto- tai junamatkoille lyhyen kestonsa vuoksi, ja äänikirjana tämän itsekin kuuntelin. Ehdottomasti jännän idean, omaperäisyytensä ja erilaisuutensa vuoksi lukemisen arvoinen kauhuteos kaikille scifistä ja kummitusjutuista pitäville.

3. S.K. Tremayne: Äänet, 2020

Äänet on trillerinero S.K. Tremaynen karmivaan älytaloon sijoittuva psykologinen trilleri, jossa pelkoa ja kummastusta luovat älytalon virtuaaliset "digitaaliapurit", jotka auttavat omistajaansa erilaisissa arkiaskareissa. Kirjan edetessä alkaa tuntua siltä, että digitaaliapurit tietävät asujastaan enemmän, kuin olisikaan tarkoitus. Pikku hiljaa esiin nousee myös ajatus siitä, että näennäisen kätevät apurit eivät olekaan aivan niin ystävällismielisiä, mitä olikaan kuvitellut, ja että talon digilaitteista huokuu jotakin uhkaavaa ja vaarallista. Vähitellen tunnelma muuttuukin yhä painostavammaksi ja karmivaksi digitaalilaitteiden kietoutuessa kuristavan käärmeen lailla omistajansa psyykkeen ympärille ja nyhtää myös lukijasta kauhun väristykset esiin.

Tarina oli todella mukaansatempaava ja luin kirjan ehkä parissa päivässä läpi. Tarinassa lukija joutuu useita kertoja pähkäilemään päähenkilön mielenmaisemaa sekä tapahtumien kulkua. Tapahtuuko kaikki oikeasti vai onko tilanne vain päähenkilön mielensisäistä hallusinaatiota? Tarina herättää ajattelemaan kehittyvän teknologian pimeitä puolia ja ainakin omasta mielestäni ajatus digitaalilaitteita pullollaan olevasta älytalosta tuntui varsin epämiellyttävältä ja häiritsevältä. Vaikka teknologia helpottaakin arkeamme suunnattomasti, on silläkin rajansa. Juoni oli mehukkaan mutkikas ja koukuttava ja ratkaisevat juonenkäänteet tuntuivat varsin hyytäviltä.

4. Untraceable, 2008

Seuraavana vuorossa on rikostrilleri Untraceable, joka johdattaa katsojan verkossa vaanivan murhaajan jäljille. Dar web-teemassa ja internetin pimeässä puolessa on jotakin aivan äärimmäisen karmivaa, ja näinhän sen Untraceable elokuvakin todistaa. 

 Elokuvassa on varsin yksinkertainen idea: anonyymi sarjamurhaaja tappaa uhrinsa suorissa red roomin kaltaisissa videolähetyksissä, jossa katsojat voivat seurata oikeita murhia. Virkavalta pähkäilee nerokkaan murhaajan aivoituksia, ja yrittää päästä tämän jäljille netin ihmeellisessä maailmassa. Katsojilla on valta uhrin kuolemaan - mitä useampi katsoja liittyy livelähetykseen, sitä nopeampi on lähtö. Juoni perustuu pitkälti sarjamurhaajan ja virkavallan väliseen hippaleikkiin, jossa kuumeisesti jahdataan brutaaleja videolähetyksiä tehtailevaa psykopaattia.

Mielestäni elokuva oli varsin mainio, joskin suhteellisen vähän tunnettu elokuva internetissä kauhua ja jonkinlaista uteliasta kiinnostustakin kylvävästä murhaajasta, joka jättää verisen digitaalisen jalanjälkensä murhavideoiden muodossa. Vaikka genreltään tarina oli rikosdraama/trilleri niin kauhuelementtejäkin oli mukana varsin loistavasti. 
Erityisen brutaalina elokuvassa oli murhavideoiden viihdearvo katsojien keskuudessa. Videot olivat näyttäviä, ja ihmishenki vain klikkauksen ja hetken viihteen arvoinen kertakäyttömateria.Tämä teki leffasta vielä astetta raadollisemman, sillä pahuutta oli murhaajan lisäksi myös niissä tavallisissa sivustaseuraajissa. Erityisesti lopetus jätti päähän monenlaisia ajatuksia.

5. Cam, 2018

Lyhyesti ja ytimekkäästi nimetty Cam on internetin aikuisviihdekanavoihin sijoittuva psykologinen kauhutrilleri, jonka Netflix on tehnyt. Tarinassa päähenkilönä on camgirl-livelähetyksillä ja videoilla tienaava nuori nainen, joka joutuu uhkaavan ja pelottavan identiteettivarkauden kohteeksi. 

Juoni ja idea olivat mainion omaperäisiä. Pääosaa näyttelee Orange is the new black-sarjastakin tutuksi tullut Madeline Brewer. Tarina kulkee eteenpäin intensiivisesti ja pelkoa rakennetaan tunnelmallisesti ja vähitellen. Päähenkilö käy hyytävä psykologista peliä tuntemattoman pahan kanssa, ja ruudulta väijyvä uhka sekä hämmennys ja hätäännys luovat intensiivisen ja karmivan ajatuksen siitä, kuinka helppoa teoreettisella tasolla toisen henkilöllisyyden vieminen on.

Elokuva herätti monenlaisia ajatuksia oman henkilöllisyyden tärkeydestä sekä internetin pimeästä puolesta, ja siitä kuinka helppoa ja vaivatonta on tietokoneen ruutujen ja pikseleiden peittämässä maailmassa varastaa toisen identiteetti ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Idea on erityisen pelottava juuri siksi, koska se on niin todellinen ja realistinen. Netissä kuka vaan voi ihan oikeasti olla kuka vaan ja kuvan taakse on häkellyttävän helppoa piiloutua. On ajatuksena varsin kuumottava, että teoriassa kuka vain voisi käyttää selfieitäsi naamionaan ja piiloutua kasvojesi ja persoonasi taakse.

6. Black Mirror - Shut up and dance, 2016

Seuraavana vuorossa onkin jo aiemminkin mainittu Black Mirror sarja, josta nostan yhden suosikkijaksoni valokeilaan. Black Mirrorissa on ideana se, että jokainen jakso kertoo aina oman tarinansa. Näin ollen kaudet eivät ole kronologisesti eteneviä, vaan sarjan voi aloittaa mistä jaksosta vaan. 

Black mirrorille tunnusomaista on kehittyvän teknologian synkkiin puoliin sukeltaminen ja siitä esiin nousevien moraalisten dilemmojen pohtiminen scifin kautta. Sarjan tarkoituksena on herättää katsojassa vahvoja tunteita ja ajatuksia ympäröivästä maailmasta sekä teknologian rajattomista sekä hyytävistä mahdollisuuksista. Shut up and dance-jakson lisäksi omia suosikkijaksojani ovat Nosedive, Black museum, White Bear ja Fifteen million merits.

Trillerimäinen tunnelma alkaa tiivistyä jo ensimetreillä hahmojen saadessa käskyjä tuntemattomaksi jääviltä blackmailaavilta uhkailijoilta. Nämä konnat näyttävät tietävän hahmojen suurimmat salaisuudet, ja hamoja kiristetään syvimmissä syövereissä piilevien salaisuuksien paljastamisella. Jokainen viestin kilahdus tuntuukin sydämessä piinaavana muljahduksena ja hahmot alkavat vähitellen ymmärtämään karun tosiasian, että jokin tuntematon seuraa heitä jatkuvasti. Tässä vaiheessa tunsin suurta sympatiaa hahmoja kohtaan, ja heidän tuntema pelkonsa ja ahdinkonsa oli aidolla tavalla käsin kosketeltavaa. 

Voin käsi sydämellä vannoa, että Shut up and dance on yksi parhaista ja hyytävimmistä trillereistä, minkä olen koskaan koskaan katsonut. Päähenkilön roolisuoritus on ikimuistoinen ja koko tarina kääntyy lopussa täysin päälaelleen. Taas kerran jännitystä ja pelkoa lisää juurikin aiheen syvä realistisuus - blackmailing on todellinen, yleinen ja pelottava ilmiö, joka voi käytännössä tapahtua kelle tahansa ja koska tahansa.