Siirry pääsisältöön

Se tunne kun on vähän hukassa mut se on ihan ok - mietteitä Maiju Voutilaisen esikoisrunoteoksesta "Itke minulle taivas"

 Monille Maiju "Mansikkka" Voutilainen on entuudestaan tuttu nimi youtuben puolelta. Eikä turhaan, onhan nainen luonut monia älykkäitä ja hienoja videoita, joissa hän on avannut omia ajatuksiaan ja tarttunut moniin yhteiskunnallisiin teemoihin lempeällä ja fiksulla otteella. 
Voutilaisen runokirja Itke minulle taivas tarttuu raastavalla tavalla mielenterveyshäiriöihin, ja hyvin monet kirjan runoista käsittelevät ahdistushäiriöstä tai masennuksesta kärsivän mielenmaisemaa. Runojen teema on synkkyydestään huolimatta kuitenkin toiveikas, ja mielestäni kirjan viimeisimmät runot nostivat kauniisti esille sitä masentuneen mielenperukoilla vaimeasti häämöttävää toivoa ja lupausta paremmasta huomisesta. 


tahdon piirtää ihollesi
alastoman ruumiisi
ääriviivat, löytää pienimmätkin
luomesi ja yhdistää ne
verkostoksi




Iso osa runoista oli minusta hyvin vaikuttavia ja mieleenjääviä, runot olivat raastavia ja kauniita, ja maalasivat mielestäni hyvin sitä maisemaa, mitä moni masentunut ihminen tuntee. Teoksessa näkyi omakohtaisuus ja runojen ainutlaatuinen henkilökohtaisuus, mikä varmasti osaltaan teki runokokoelmasta entistä koskettavamman. Kirjan tummanharmaa kansi oli mielestäni värimaailmaltaan loistovalinta runokirjaan, sillä ainakin omassa mielessäni useista Voutilaisen runoista piirtyi mieleeni harmaan ja tummansinisen eri sävyjä. 

Blogipostausta varten katsastin myös muutaman Voutilaisen oman videon, jossa hän kertoo omasta runokirjastaan ja kirjoittamisestaan. Runot ovat Voutilaisen mukaan varsin pitkällä aikavälillä kirjoitettuja, ja Voutilaisen mukaan osa runoista on jo teini-ikäisenä kirjoitettuja. Joissakin runoissa tämä nuori ikä näkyy sellaisella herkällä tavalla, mikä luo aivan omanlaisensa fiiliksen herkkään kokonaisuuteen. On ollut upeaa, että Voutilaisella on ollut vaikeimpina aikoinaan lahja luoda jotakin näinkin kaunista. Kirjoittaminen on parhaimmillaan kuin terapiaa, jonka avulla omia tunteitaan voi sanoittaa ja oppia ymmärtämään. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riley Sagerin vuonna 2022 ilmestynyt trilleriuutuus "Eloonjääneet tytöt" vie lukijan kolmen selviytyjättären matkaan

Trilleritervehdys vaan kaikille! Taas olisi vuorossa trilleriteemaista jännärimeininkiä, kun katsastetaan kansien väliin ja tarkastellaan uunituoretta vuoden 2022 trilleriuutuutta, jolla kirjailija Riley Sager on meitä ilahduttanut. Tässä postauksessa valokeilaan pääsee Eloonjääneet tytöt, joka on vuonna 2022 julkaistu Riley Sagerin kirjoittama psykologinen trilleri.  Tarinan keskiössä on murhien jälkeinen aika sekä kolmen verilöylyistä selviytyneen "final girl":iksi ristityn nuoren naisen tarina. Quincy on paennut mökkimurhaajaa, Sam on kohdannut murhaajan yövuorossa ja Lisa on joutunut karmivien asuntolamurhien viimeiseksi selviytyjäksi. Murhista on jo 10-vuotta, mutta tapaukset kummittelevat edelleen jokaisen tytön elämässä tavalla tai toisella. Kolmea varsin erilaista elämää keskenään viettävää nuorta naista ei tunnu yhdistävän mikään muu, kuin viimeiseksi eloonjääneeksi selviytyminen ja niin sanottuun viimeisten tyttöjen clubiin kuuluminen. Tarinan viimeiset eloonjääneet

Hyvää sosiaalityön päivää! Esittelyssä sosiaalityöteemaisia luku- ja katseluvinkkejä

 Hyvää sosiaalityön päivää Oikein iloista sosiaalityön päivää niin kanssakollegoille kuin ihan kaikille muillekin tyypeille!  Halusin omistaa tämän postauksen sosiaalityölle, ja koska olen itse sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija sekä vammaispalveluiden työntekijä, koen tärkeäksi myös blogissa sen, että voin ottaa kantaa ja nostaa esiin sosiaalityöteemaisia teoksia. Sosiaalityön yhtenä rikkautena on sen monipuolisuus. Sosiaalityön näköalapaikalla näet koko ihmiselämän monimuotoisen kirjon - aina vastasyntymästä vanhuuteen saakka ja kaikkea muuta siltä välillä. Ihmiselämän vaaliminen ja tukemien on sosiaalityön keskiössä, mikä ainakin itselläni jaksaa vuosi toisensa jälkeen motioitumaan tenttiviikoilla ja deadlinejen lähestyessä sekä paperitöiden ja lukuisten kirjausten lomassa.  Sosiaalityöntekijä kulkee matkaansa muuttuvan maailman sekä alati muovautuvan yhteiskunnan keskellä ja kohtaa ainutlaatuisia asiakastilanteita, joista melkein vannon, ettei yhtäkään täysin samanlaista päivä

3 kertomusta naiseudesta - osa 2: Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen tarjoaa ilmavaa autofiktiota

 Nyt olisikin taas vuoro palata blogisarjan pariin, ja tällä kertaa valokeilassa olisikin Emmi-Liia Sjöholmin vuonna 2020 ilmestynyt autofiktiivinen teos Paperilla toinen, joka pureutuu naiseksi kasvuun, äitiyteen, seksuaalisuuteen ja itsensä etsimiseen. Tämä kohuakin saanut kirja on Kosmoksen kustantama ja Sjöholmin esikoisteos. Emmi-Liia Sjöholmin teos on herättänyt kohun lisäksi paljon mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Teos on suorapuheinen, toteava ja uniikilla tavalla hyvin simppeli ja arkinen. Toteavan lyhyistä ja ilmavista lauseista huokuu varmuus, kirjoittajan henkilökohtainen kokemus ja taito ilmaista itseään ja ympäröivää maailmaa ilmiöineen hienolla ja persoonallisella tavalla.  Tarinan minäkertoja liikkuu nuoruudessa ja aikuisuudessa vuoron perään. Tarina ei etene kronologisesti eteenpäin, vaan kappaleet ovat ikään kuin ajatuksenomaisia muistoja minäkertojan elämästä, jotka kumpuavat toteavina lyhyinä kappaleina muodostaen kuitenkin mielenkiintoisen ja yhtenäisen ko