Siirry pääsisältöön

Se tunne kun on vähän hukassa mut se on ihan ok - mietteitä Maiju Voutilaisen esikoisrunoteoksesta "Itke minulle taivas"

 Monille Maiju "Mansikkka" Voutilainen on entuudestaan tuttu nimi youtuben puolelta. Eikä turhaan, onhan nainen luonut monia älykkäitä ja hienoja videoita, joissa hän on avannut omia ajatuksiaan ja tarttunut moniin yhteiskunnallisiin teemoihin lempeällä ja fiksulla otteella. 
Voutilaisen runokirja Itke minulle taivas tarttuu raastavalla tavalla mielenterveyshäiriöihin, ja hyvin monet kirjan runoista käsittelevät ahdistushäiriöstä tai masennuksesta kärsivän mielenmaisemaa. Runojen teema on synkkyydestään huolimatta kuitenkin toiveikas, ja mielestäni kirjan viimeisimmät runot nostivat kauniisti esille sitä masentuneen mielenperukoilla vaimeasti häämöttävää toivoa ja lupausta paremmasta huomisesta. 


tahdon piirtää ihollesi
alastoman ruumiisi
ääriviivat, löytää pienimmätkin
luomesi ja yhdistää ne
verkostoksi




Iso osa runoista oli minusta hyvin vaikuttavia ja mieleenjääviä, runot olivat raastavia ja kauniita, ja maalasivat mielestäni hyvin sitä maisemaa, mitä moni masentunut ihminen tuntee. Teoksessa näkyi omakohtaisuus ja runojen ainutlaatuinen henkilökohtaisuus, mikä varmasti osaltaan teki runokokoelmasta entistä koskettavamman. Kirjan tummanharmaa kansi oli mielestäni värimaailmaltaan loistovalinta runokirjaan, sillä ainakin omassa mielessäni useista Voutilaisen runoista piirtyi mieleeni harmaan ja tummansinisen eri sävyjä. 

Blogipostausta varten katsastin myös muutaman Voutilaisen oman videon, jossa hän kertoo omasta runokirjastaan ja kirjoittamisestaan. Runot ovat Voutilaisen mukaan varsin pitkällä aikavälillä kirjoitettuja, ja Voutilaisen mukaan osa runoista on jo teini-ikäisenä kirjoitettuja. Joissakin runoissa tämä nuori ikä näkyy sellaisella herkällä tavalla, mikä luo aivan omanlaisensa fiiliksen herkkään kokonaisuuteen. On ollut upeaa, että Voutilaisella on ollut vaikeimpina aikoinaan lahja luoda jotakin näinkin kaunista. Kirjoittaminen on parhaimmillaan kuin terapiaa, jonka avulla omia tunteitaan voi sanoittaa ja oppia ymmärtämään. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oivalluksia, hetkiä ja itsensä etsimistä: Arvostelussa Sisko Savonlahti - Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Tällä kertaa vuorossa olisi taas yksittäistä kirja-arvostelua sekä esittelyä syksyyn loistavasti sopivasta melankolisen humoristisesta suomalaisesta chick-lit-teoksesta. Sisko Savonlahden kirjoittama ja vuonna 2018 julkaistu" Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu" sopii loistavasti alkusyksyn viileneviin päiviin ja luokseensa kutsuviin vilttipeittoihin.  Kauniin kukkasellisen kannen omaava "Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu" peittää pastellisesta kuvioinnista huolimatta alleen melankolishumoristisen kolmekymppisen nimettömäksi jääneen naisen tarinan, jossa keskeisenä teemana ovat itsensä etsiminen, hukassa oleminen ja elämänhallinnasta irti joutuminen. Tarinan keskiössä on kolmekymppinen freelancer-toimittajana toiminut nuori nainen, jonka elämä tuntuu olevan eräänlaisessa taitekohdassa. Otetta on vaikea saada, ja tuntuu, että päivät lipuvat ohitse yhtä nopeasti, kun päähenkilön ikkunasta näkyvä linnanmäen huvipuistolaite. Päähenkilö haahuilee ja on hukassa; työt ovat kiven...

Clare Mackintosh: Panttivanki

Viime postauksesta onkin jo aikaa, ja nyt olisi tarkoitus asettautua vähitellen joulun odotukseen ja glögien sekä villasukkien syleilyyn. Joulun aika merkitsee ainakin minulle rauhoittumista, kotia, lomille lähtöä sekä rentoutumista, ja perinteisesti jouluuni on kuuluneet vahvasti joulupukilta saadut lahjakirjat, joita on rauhallisten pyhien aikana päässyt tutkailemaan villavilttien ja jouluruuan lämmittäessä kehoa ja mieltä. Tässä postauksessa aion esitellä teille vuonna 2021 julkaistun suhteellisen tuoreen psykologisen trillerin, joka sopii loistavaksi joululahjaideaksi jännittäviä tarinoita rakastavalle läheiselle. Vedä siis turvavyö tiukasti kiinni, antaudu mukaan karmivalle lennolle ja astu sisään Clare Mackintoshin Panttivanki-tarinaan.  Panttivanki on siis Clare Mackintoshin vuonna 2021 julkaistu psykologinen trilleri. Kiehtovana yksityiskohtana on Mackintoshin pitkä ura poliisina ennen hänen kirjailijan uraansa, ja uskon, että poliisin ura on tuonut paljon inspiraatiota hän...

Pelilöytöjä: Subnautica tarjoilee näyttävää selviytymiskauhua

 Ajattelin sisällyttää loppuvuoden postauksiini myös yhden peliteemaisen kirjoituksen, ja tämä postaus toimii jatko-osana Pelilöytöjä-blogisarjalleni. Pelilöytöjä-sarjassa tutustun aina johonkin tiettyyn peliin, josta olen nauttinut, ja jota haluan suositella myös muille peleistä kiinnostuneille. Marraskuun, ensilumen ja pimeiden iltojen kunniaksi valikoin tähän postaukseen peliksi värikkään ja kirkkaansinistä merivettä kuohuvan selviytymiskauhupeli Subnautican, jossa pelaaja pääsee sukeltamaan vieraan planeetan syvyyksiin. Tämä pläjäys tuo varmasti hieman vastapainoa ja eskapismia marraskuun iltoihin! Subnautican tarinassa Aurora-niminen alus haaksirikkoutuu keskelle suurta sinistä valtameriplaneettaa, jossa vastassa on täysin uusi ja ihmeellinen elämä. Pelaaja on keskellä merta ja hänen täytyy selviytyä erilaisilta vaaroilta, joita planeetalla piilee yllin kyllin.  Peli on avoin maailma-peli, ja pelissä pelaajalla on vapaat kädet planeetan tutkimista sekä erilaisten tarpeell...