Nyt olisikin taas vuoro palata blogisarjan pariin, ja tällä kertaa valokeilassa olisikin Emmi-Liia Sjöholmin vuonna 2020 ilmestynyt autofiktiivinen teos Paperilla toinen, joka pureutuu naiseksi kasvuun, äitiyteen, seksuaalisuuteen ja itsensä etsimiseen. Tämä kohuakin saanut kirja on Kosmoksen kustantama ja Sjöholmin esikoisteos.
Emmi-Liia Sjöholmin teos on herättänyt kohun lisäksi paljon mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Teos on suorapuheinen, toteava ja uniikilla tavalla hyvin simppeli ja arkinen. Toteavan lyhyistä ja ilmavista lauseista huokuu varmuus, kirjoittajan henkilökohtainen kokemus ja taito ilmaista itseään ja ympäröivää maailmaa ilmiöineen hienolla ja persoonallisella tavalla.
Tarinan minäkertoja liikkuu nuoruudessa ja aikuisuudessa vuoron perään. Tarina ei etene kronologisesti eteenpäin, vaan kappaleet ovat ikään kuin ajatuksenomaisia muistoja minäkertojan elämästä, jotka kumpuavat toteavina lyhyinä kappaleina muodostaen kuitenkin mielenkiintoisen ja yhtenäisen kokonaisuuden.
Teksti oli yllättävän suorapuheista ja häpeilemätöntä. Seksikokemuksista puhutaan suoraan ja avoimesti eikä nolojakaan teini-iän makuuhuonekokemuksia jätetä kertomatta. Seksuaalisuus ja seksi ovat suuressa roolissa kirjan tekstissä, ja sitä kuvaillaan jopa karun realistisen rehellisellä tavalla ja lyhyin suorin lausein. Teksti ei jätä mitään arvailujen varaan vaan teksti kirjaimineen ja pisteineen riisuu minäkertojan hyvin paljaaksi ja avoimeksi.
Kirjan minäkertoja on vahva kuvaus himosta, objektina toimimisesta ja miesten miellyttämisestä. Mielestäni tämä näkökulma oli varsin freesi, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Minäkertoja kertoo avoimesti tarpeestaan miellyttää miehiä ja toimia eräänlaisena objektina, joka toteuttaa miesten halut ja tarpeet. Jopa antifeministisyyteen kallistuva ote oli mielestäni hyvin kiehtova.
Erityisesti nuoruuden minäkertoja tuo esiin jopa tietynlaisen paineen olla miehille mieliksi ja tämä herättääkin monia eri pohdinnan aiheita lukijassa.
Jokainen määrittelee omat seksuaaliset rajansa itse, ja niin kauan, kun toisen rajoja ei ylitetä eikä toinen ole vastoin tahtoaan esimerkiksi satuttamisen tai alistamisen kohteena, kaiken tulisi olla hyväksyttävää ja on jokaisen oma asia, miten hän haluaa seksuaalisuuttaan toteuttaa, vai haluaako hän toteuttaa sitä ollenkaan. Tuomitseminen ja haukkuminen eivät ole oikeita lähestymistapoja etenkään seksuaalisuuteen tai sukupuolielämään liittyvissä asioissa, sillä seksuaalisuus on ihmisolennon yksi henkilökohtaisista ja samalla syvimmistä ulottuvuuksista, ja näin ollen se voi myös särkyä tai vaurioitua helposti.
Kirja toi esille myös seksiin liittyviä paineita muun muassa ulkonäön ja kokemusten suhteen. Tunteet siitä, onko riittävä tai sopiva juuri tällaisena, ovat helposti satuttavia ja herkkiä ja seksuaalisuuteen liittyvät kolhut voivat vahingoittaa yksilön identiteettiä pitkäksikin aikaa. On tärkeää pitää huolta itsestään sekä myös toisista, vaikkakin se voi nykyajan ympäröivässä maailmassa olla haasteellista. Erityisesti teini-iässä saatetaan kokea suurtakin painetta, eikä omien rajojen löytäminen ole etenkään nuoruuden ensimmäisissä seurustelusuhteissa helppoa. Jos tarpeena on miellyttää toista omankin hyvinvoinnin kustannuksella, voi se haavoittaa. Nuorie tulisikin rohkaista avoimeen keskusteluun seurustelusuhteissa, sillä sekä omat, että kumppanin rajat on tärkeä tiedostaa ja havaita.
Rehellinen kertomus objektin rooliin asettumisesta oli ainakin omasta mielestäni mielenkiintoinen ja raikaskin. Toisaalta tässä vaiheessa ymmärtää myös kirjan herättämän kohun ja vastakkaisetkin mielipiteet, sillä joidenkin mielestä tarina voi olla jopa liiankin ronski ja suorapuheinen ja että se pyörii liikaa seksikokemusten ympärillä.
Tämä on pitkälti makuasia. Toki jos teos käyttää liikaa räväköitä ja shokeeraavia kohtauksia tehokeinonaan ja jää ikään kuin jumiin jatkuvaan seksillä mässäilyyn, jää helposti ajatus siitä, onko teoksella mitään muuta annettavaa tai sanottavaa sen lisäksi ja turvautuuko teos liikaa shokeeraavuuteen?
Itse tulkitsin seksiteeman eräänlaisena välineenä kertoa seksuaalisuuden eri ulottuvuuksista sekä tietynlaisesta paineesta ja negatiivisistakin kokemuksista. Peittelemätön kuvaus heittääkin ilmoille muun muassa ajatuksia seksistä vallankäytön välineenä sekä jatkuvasta itsensä kustannuksella tapahtuvasta miellyttämisentarpeesta seksin suhteen. Tarinassa minäkertoja kertoo muun muassa siitä, että ei haluaisi edes harrastaa seksiä, mutta ei halua aiheuttaa miehelle pettymystä tai pahaa mieltä. Kun asiaa tarkastelee syvemmin, löytää teoksesta monia ajatuksia herättäviä pointteja jotka kätkeytyvät näennäisen kepeiden toteamusten taakse.
Vaikka tekstistä huokuu kepeys ja helppous, käsittelee Sjöholm teoksessaan henkilökohtaisiakin teemoja, kuten muun muassa äidiksi tuloa sekä nuorena tehtyä aborttia, ja aborttiteema ja äitiys toimivatkin yhtenä kantavana teemana kirjan ajan ja muovaten sekä tarinaa, että tarinan minäkertojaa.
Kirjailija Sjöholm on myös itse puhunut avoimesti nuorella iällä tekemästään abortista ja siitä, miten se on häneen sekä kirjoitusprojektiin vaikuttanut. Sjöholm toi itse esille erityisesti sen, ettei kokenut aborttia erityisen haavoittavana tai traagisena prosessina epäonnistumisen tunteista huolimatta, vaikka se voi toki joillekin olla sitä. Ylen vuonna 2020 julkaistussa "Emmi-Liia Sjöholm oli äiti kolmatta kertaa kun sai esikoisensa: Vanhempuuteen liittyviä vahvoja tunteita ei nuorempana osannut ottaa vastaan" artikkelissa Sjöholm toteaakin, että ei ole katunut aborttia jälkeenpäin, sillä ei olisi voinut mitenkään vielä 14-vuotiaana tulla äidiksi. On mielestäni hyvä, että abortista puhutaan julkisuudessa, sekä kirjallisuudessa, sillä abortti on hyvin monia naisia tavalla tai toisella koskettava aihe.
On myös tarpeellista ja tärkeää, että tuodaan esille erilaisia kokemuksia ja tarinoita abortin suhteen ja sitä, kuinka jokainen tilanne ja kokemus on aina yksilöllinen. Vaikka olisikin kokenut abortin nuoruudessaan, ei se tarkoita sitä, että elämänkulku olisi traumaattisten kokemusten varjostama ja huono. On kuitenkin myös tärkeää, että abortin kohtaaville yksilöille tarjottaisiin lisätukea sekä mahdollisuutta avoimeen keskusteluun. Ennen kaikkea sensitiivinen ote aborttiin liittyvissä asioissa on tärkeää. Aborttiin liittyy edelleen tietynlaista mystisyyttä ja stigmaa sekä hyvin kärkkäitäkin mielipiteitä ja tästäkin syystä on tarpeellista nostaa aborttiteemaa esiin edistääksemme naisten oikeuksia omaan kehoonsa ja lisätäksemme tietoisuutta abortista.
Minäkertoja kasvaa tarinan aikana teinitytöstä äitipuoleksi, ja lopulta hän saa oman lapsen. Mielestäni äitiyttä koskevat kappaleet olivat kauniin herkkiä ja varmasti monelle samaistuttavia. Puhutaan äitien whats-app ryhmistä, muuttuneesta kehosta ja lapsen kasvattamiseen liittyvistä huolista sekä peloistakin. Arkinen ote on mielestäni viehttävä ja realistinen, ja äitiyden ympärillä pyörivistä aroistakin teemoista napataan rohkeasti kiinni.
Kommentit
Lähetä kommentti