Nyt on aika joulupostaukselle, sillä viltit, peitot ja glögikupposet kutsuvat puoleensa ja joululautaselle on kiva kerätä joulusuklaata sekä pipari jos toinenkin. Tottakai joulu saapuu myös blogiin ja tällä kertaa valokeilaan pääsee netflix-sarjauutuus Elves. Olen jakanut jouluspesiaalit kahteen osaan ja kummassakin postauksena on teemana tietenkin joulu. Joten olkaa niin hyvät, kaivakaas joulusukat esiin ja tortut uunista!
Yksi joulunajan mielenkiintoisimmista netlix-uutuuksista on mainoksissakin näkynyt tanskalainen tontuista kertova fantasiakauhusarja "Elves" - suomennettuna Tontut, joka julkaistiin tämän vuoden syksynä uutuussarjana. Nähtyäni trailerin innostuin kauhutonttuideasta niin, että koko sarja oli katsottava yhdessä illassa läpi. Sarjassa on yhteensä 6 jaksoa, ja jokainen jakso kestää noin 25-30 minuuttia, joten sarja sopii vallan mainiosti glögintuoksuisten joulukiireidenkin keskelle.
Mielestäni idea pelottavista tontuista on mielenkiintoinen ja kiehtova erityisesti joulun alla, ja osittain samoja jouluhahmojen kauhuversiointeja ollaankin nähty aiemmin jo muun muassa Krampuksessa ja Rare exports-elokuvassa. Kun punaisiin pukeutuneiden hymyilevien ja punaposkisten pikkuisten ukkojen sijaan tontut ovatkin metsän siimeksissä vaanivia lihaa himoitsevia hirviöitä, saa "tonttu voi tulla ikkunan taa" fraasi astetta kuumottavamman sävyn.
Sarjassa perhe lähtee viettämään lomaa kauas salaperäisen oloiseen pikkukylään ja tottakai joulun alla kuohuvat tunteet purkautuvat perheen kiistellessä automatkalla jo ensimmäisten minuuttien aikana. Eipä aikaakaan, kun auto törmää johonkin ja keskeyttää sisarusten tappelun. Ja kun perhe tarkastaa tilanteen, on törmäyksen aiheuttaja kadonnut kuin tuhka tuuleen. Jostain kummallisesta syystä auton etuosassa jotakin varsin kummallista mustaa limaa. Lymyääkö metsässä tonttuja?
Tarinan pääosassa on teini-ikäinen tyttö Josefine, joka lähtee selvittämään metsässä lymyävää salaisuutta ja aiheuttaakin viattoman lapsenomaisella uteliaisuudellaan kammottavan tapahtumaketjun löytäessään pienen ja suloisen törmäyksessä loukkaantuneen tonttuvauvan metsänlaidalta. Tyttö lumoutuu tontusta ja haluaa hoivata tätä, mutta ei täysin ymmärrä sitä, kuinka suuret mittakaavat luonnonolennon omiminen itselleen saa.
Parhainta antia sarjassa oli visuaalinen estetiikka ja tonttuteema toimi ehdottomasti kantavana voimana koko sarjan ajan. Tontut olivat hahmodesigniltaan visuaalisesti komeita ja hienosti toteutettuja. Erityisesti pieni tonttuvauva hurmasi sympaattisen suurilla silmillään ja suloisen eläväisillä ilmeillään ollessaan Josefinan hoidettavana. Jouluisesta teemasta huolimatta miljöö oli varsin synkän syksyinen ja kolealla tavalla utuisen kaunis suurien jylhien metsien humistessa kylän ympärillä. Myös jännitystä lisättiin pikkuhiljaa ja oli kiva, ettei vaanivia tonttuja näytetty heti kerralla kokonaan vaan tunnelma kiristyi pikkuhiljaa yhä uhkaavammaksi ja uhkaavammaksi trillerimäisellä tavalla.
Visuaalisuus on siis mielestäni yksi parhaista asioista sarjassa ja teki sarjasta katsomisen arvoisen pienistä juonellisista puutteista huolimatta.
Hahmot olivat mielestäni sarjan heikoin lenkki. Päähenkilö Josefine ei ollut mielestäni yhtään pidettävä, ja minäkeskeisyytensä sekä lapsellisuutensa vuoksi hän asetti muut henkilöt jatkuvasti hengenvaaralliseen tilanteeseen. Hahmokehitystä ei sarjan aikana tapahtunut lainkaan, eikä päähenkilöiden kohtalot oikein säväyttäneet. Monissa tilanteissa valittiin se lepsumpi vaihtoehto, vaikka aineksia olisi ollut vaikka mihin.
Myös juonessa oli joitakin aukkoja, ja olisi ollut kiva, jos esimerkiksi tonttuihin oltaisiin syvennytty vielä enemmän. Nyt tontut jäivät pelkäksi metsässä vaanivaksi uhaksi, eikä tonttuteemaan tartuttu yhtään syvällisemmin, vaikka mielenkiintoinen teema itsessään olisi antanut lähes äärettömyyksiin venyvät mahdollisuudet. Mikäli sarjasta tehdään toinen kausi, olisi hienoa, jos varsinaista tonttuteemaa avattaisiin entistä enemmän.
Mielestäni sarja toimii kivasti joulun alla joulukiireiden, kinkunpaiston ja tortunleivonnan vastapainona. Sarja on nopeatempoinen ja jaksot lyhyitä, joten tästä syystä myös kiireisempi ihminen voi sarjaan tarttua. Puutteistaan huolimatta sarja oli mielestäni tunnelmallinen, sopivan mielenkiintoinen ja paikoitellen jopa jännittäväkin. Etäisesti sarja muistutti minua Krampus-elokuvasta, ja Rare-export-elokuvasta, jossa pahojen tonttujen sijaan nähdään pahoja pukkeja.
Kommentit
Lähetä kommentti