Kauhu ja trillerit ovat äärimmäisen vaikea genre. Kliseisiin sortuminen, hyppypelästysten liikakäyttö sekä samojen vanhojen ideoiden kierrättäminen kerta toisensa jälkeen ovat yleisiä mokia joita kauhuelokuvat tarjoavat, ja juuri siitä syystä kauhu on haastava laji niin kirjallisuuden kuin elokuvienkin osalta. Täytyy osata luoda jotakin uutta ja erilaista - jollakin tapaa joukosta poikkeavaa, joka kykenee tietysti samalla myös pelottamaan, karmimaan, koskettamaan ja olemaan kaikin tavoin uskottava.
Kauhua on myös varsin monenlaista, ja onkin hyvin yksilöllistä, tykkääkö enemmän yliluonnollisesta kauhusta, kauhukomedioista vaiko slashereista. Ajattelin sisällyttää tähän postaukseen monipuolisesti eri tyylisiä kauhuelokuvia ja uudempia kuin jo klassikoiksi muodostuneita hittejä. Halusin koota tähän postaukseen nimenomaan sellaisia elokuvia, jotka ovat vakuuttavia tunnelmallisuudeltaan, ja joissa tunnelman luominen onnistuu taidokkaasti ilman halpoja jumpscare-kohtauksiakin joihin monet leffat yleisesti sortuvat. Nämä edellämainitut teokset ovat ainakin omasta mielestäni onnistuneet luomaan sellaisen hyytävän tunnelman ja ilmapiirin, joka ei heti unohdu.
Olkaa niin hyvät!
1. The Witch
The VVitch elokuvaa on tituleerattu yhdeksi modernin ajan pelottavimmaksi ja tiivistunnelmaisimmaksi elokuvaksi vuosien varrelta. Valtavirrasta poikkeava elokuva luottaakin tehoefektien ja säikytysten sijaan tunnelmaan ja kansantaruista ja uskomuksista kumpuavaan alkukantaiseen pelkoon. Pääroolissa nähdään huippulahjakas ja ihastuttava Anya Taylor-Joy, joka taas kerran onnistuu varsin loistavasti roolissaan.
Lyhyesti kerrottuna The Witch kertoo perheestä, joka muuttaa keskelle ankeaa erämaata niukkuuksien äärelle. Sato ei kasva ja muutenkin päivät syrjäisellä seudulla ovat varjojen ja synkkien pilvien peitossa.
Kaikki alkaa siitä, kun perheen pieni vastasyntynyt poika katoaa synkästi pellon laidassa lymyilevään metsään vanhimman tyttären valvovan silmän alta. Metsässä asustaa jokin paha, joka vainoaa perhettä ja samalla rikkoo myös perheen keskinäistä luottamusta luoden myös perheenjäsenten välille tulenkatkuiset välit.
Itse tarina eteni varsin verkkaisesti ja hidastempoisesti dramaattisen alkukohtauksen jälkeen.
2. It Follows
It Follows on ehdottomasti yksi kuumottavimpia ja pelottavimpia elokuvia, joita hetkeen olen katsonut. Elokuva on hyvin vähäeleinen, joskin visuaalisesti esteettinen. Kauhu pohjautuukin erikoistehosteiden sijaan tunnelmaan joka pitää otteessaan aina ensimmäisistä minuuteista lopputwisteihin saakka. Musiikit, värimaailma ja estetiikka luovat nostalgista tunnelmaa ja vaikka tarina sijoittuukin nykyaikaan, on tunnelmassa jotakin 70-80 kauhuelokuvien tapaista revittelyä.
Nuorison keskuudessa leviää selittämätön seksitauti, jonka oireistona on uhriaan herkeämättä seuraava olio, joka kykenee ottamaan erilaisia tuiki tavallisen näköisiä ihmismuotoja. Hahmo seuraa uhriaan hitaasti, mutta varmasti ja piinaavasti niin, että uhrin on paettava olentoa jatkuvasti. Jos hahmo saa uhrin kiinni, uhri kuolee ja ainut keino selvitä tartunnasta on joko paeta ikuisesti tai tartuttaa tauti eteenpäin uudelle pahaa aavistamattomalle yksilölle.
Vaikkakin jo alkuasetelma itsessään kuulosti minusta varsin kammottavalta, pisti elokuva kaiken vielä täysin seuraavalle levelille. Tunnelma on painostava jatkuvasti, ja kauhuelementit pureutuvat syvälle katsojan ihon alle. Juuri vähäeleisyys tekeekin elokuvasta hyvin painostavan ja yksinkertainen idea toimii loistavasti. Käytännössä tarina on jatkuvaa uhrin ja olennon välistä kissa ja hiirileikkiä, joskin hyvin ainutlaatuisella ja erikoisella tavalla. Elokuvan kauhu luottaa ihmisen vaistomaisiin ja alkukantaisiin pelkoihin - pakenemiseen ja tunteeseen siitä, että jokin pahaenteinen ja uhkaava olio seuraa ja tarkkailee.
3. mother!
mother! on varmasti yksi viime vuosien erikoisimpia kokemuksia trillereiden ja kauhudraamojen saralla. Elokuva on siitä mielenkiintoinen, että se ei sovellu oikein mihinkään genreen; ei täysin kauhuun, jännitykseen tai sen koommin draamaankaan.
Elokuva on hyvin taiteellinen, abstrakti ja vertauskuvallinen, ja oikeastaan mitä vähemmän tarinasta tietää mitään etukäteen, sen parempi. Perusideana on vain se, että nimettömäksi jäävän pariskunnan hienoon kartanoon alkaa lampsia tuiki tuntemattomia ihmisiä toinen toisensa jälkeen. Elokuva tuntuu kuin epämääräiseltä kuumehoureelta, ja ahdistavan tunnelmansa vuoksi lokeroisin sen itse lähimmäksi kauhua. Elokuva ei ole mitään kevyttä katsottavaa, eikä kyseessä ole todellakaan kepeä hyvän mielen leffa, vaan elokuva herättää katsojassa epämukaviakin ajatuksia; toki riippuen vähän, miten elokuvaa haluaa tulkita.
Elokuvan kuvaustyyli on hyvin erityinen - tarina etenee Jennifer Lawrencen hahmon näkökulmasta, ja lähikuvat Lawrencen hahmon kasvonilmeistä ja reaktioista toimivat merkittävänä osana tarinan kulkua. Lähikuvista havaitsee hahmon riipivät tuntemukset, mitkä toimivatkin elokuvan yhtenä suurimpana tunteiden herättäjänä ja kauhistuttavan tunnelman luojana.
Jennifer Lawrencen kuvankauniissa hahmossa on havaittavissa samankaltaista herkkyyttä ja haavoittuvaisuutta kuin ohjaajan aikaisemman "Black Swan" elokuvan Ninassa. Mielestäni Lawrence vetää tämän haasteellisen roolisuorituksen täydellisesti maaliin ja sopii herkän roolihahmon saappaisiin erinomaisesti.
4. FEAR STREET sarja
Fear street on alun perin lasten- ja nuortenkirjailija R.L.Stinen Fear Street kirjoihin perustuva kolmiosainen kauhutrilogia. Kun kuulin ensimmäisen kerran siitä, että R.L.Stinen kirjoista tehdään kunnon kauhuelokuvasarja, olin aivan innoissani.
Elokuvan tarina on siis jaettu kolmeen erilliseen osaan. Jokainen elokuva keskittyy aina tietyn aikakauden tapahtumiin, joiden pohjalta tarina etenee. Keskiössä ovat yhtäkkiä hulluksi tulleet sarjamurhaajat, jotka piinaavat pientä kaupunkia ja sen asukkeja. Jokainen osa paljastaa aina hieman lisää mysteeristä, ja tunnelma tiivistyy pikkuhiljaa mysteerin vähitellen selvitessä. Oma suosikkini oli sarjan viimeinen osa, joka oli mielestäni myös kaikista jännittävin ja mielenkiintoisin. Elokuvat yhdistelevät niin perinteistä slasher-genreä kuin yliluonnollistakin kauhua ja erityisesti maskeeraukset ja erkoistehosteet olivat aivan huippuluokkaa. Elokuviin on jännityksen lisäksi upotettu hieman humoristisuutta joka lisää tietynlaista Goosebumps-henkistä fiilistä.
Vaikka R.L.Stinen kirjat ovat ensisijaisesti lapsille kirjoitettuja kauhutarinoita, on Fear Street ehdottomasti aikuisten elokuva. Elokuva sisältää paikoitellen synkkää kuvastoa, ja onnistuu olemaan pelottava kokemus.
Elokuva onnistui saamaan erinomaisesti 70-luvun slasher-elokuvien fiiliksen niin ulkoasultaan kuin musiikeiltaankin. Erityisesti ensimmäinen osa oli varsinaista silmäkarkkia värikkäiden ja visuaalisesti esteettisten miljöiden johdosta. Koen, että Fear street sarja on tehty erityisesti niille, jotka ovat lapsuudessaan lukeneet Stinen Goosebumps ja Fear street sarjoja, ja joille kyseiset kirjasarjat tuntuvat nykypäivänä nostalgisilta.
5. Halloween
Kun puhutaan tunnelmallisista kauhuklassikoista, ei voi olla mainitsematta John Carpenterin vuoden 1975 Halloween teosta. Halloween - naamioiden yö on varmasti yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista elokuvista koskaan, ja ikoninen pääpahis Michael Myers on tietenkin kaikkien slashereiden kuningas. Myös elokuvan kuuluisa tunnusmusiikki on kantautunut varmasti jokaisen korviin jossakin vaiheessa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan kilkuttava pianosävel onnistuu säväyttämään vieläkin yhtenä parhaimmista kauhuelokuvien tunnareista.
Naamioiden yöstä lähtenyt tarina on kulkenut vuosikymmenten ajan aina vuoteen 2021 saakka uuden Halloween Kills elokuvan myötä ja tarina jaksaa edelleen pelottaa, karmia ja viihdyttää. Myös itse elokuva on pitänyt hyvin ja kestänyt aikaa, sillä se on epäilemättä edelleen yksi tunnelmallisimmista kauhuelokuvista, joita on koskaan luotu. Ikoninen musiikki, pimeät huoneet, ilmeetön ja eleetön Myers, murhaajan ja hahmon välinen hippaleikki ja luovat sellaisen paketin, joka ei tule koskaan unohtumaan modernin kauhun historiasta.
Ja se juoni; kukapa sitä nyt ei tietäisikään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Myersin ja lastenlikka välinen kissa-ja hiirileikki tuntuu piinaavalta ja karmivan mukaansatempaavalta aina ensiminuutteista viimeisiin hetkiin. Erityisesti loppu on erittäin aavemainen ja jättää kylmät väreet kimpoilemaan pitkin selkäytimiä.
6. Split
Psykologinen kauhu on yksi suosikki kauhun alalajeista, ja halusin lisätä postaukseen elokuvan, joka yliluonnollisten hirviöiden ja monstereiden sijaan syöksyy ihmismielen synkimpiin perukoihin - mielen järjettömän kummalliseen maailmaan. Split kertoo lyhyesti ilmaistuna harvinaisesta jakautuneesta persoonallisuudesta kärsivästä James McAvoyn esittämästä mieshenkilöstä, jonka päänsisällä asustaa hänen itsensä lisäksi 23 muuta persoonaa ja jotka vuorovaikuttavat keskenään. Jokaisella persoonallisuudella on oma äänensä, vaatetyylinsä, puhetapansa sekä luonteensa ja elokuvan aikana katsoja pääseekin "tutustumaan" karmivalla tavalla näistä jokaiseen.
Tarinassa käsitellään niin miehen kuin terapeutin välistä terapiasuhdetta sekä kidnapattujen tyttöjen selviytymis- ja pakotarinaa. Napattujan tyttöjen pelko on käsinkosketeltavaa ja juoni etenee verkkaisen pahaenteisesti. Etenkin tytöistä Anya Taylor-Joy loistaa tässäkin leffassa ja näyttää taas kerran ilmiömäisen lahjakkuutensa. Parhainta antia elokuvassa on ehdottomasti James McAvoyn häkellyttävä sekä äärettömän karmiva roolisuoritus joka tekeekin elokuvasta mieleenjäävän ja varsin omintakeisen. Hahmo onnistuu olemaan samaan aikaan karmiva, shokeeraava, huvittava, ja jopa sympatiaa herättävä. Jännitys ja karmivuus nojaakin pitkälti McAvoyn hienoon suoritukseen sekä tyttöjen pakenemisyrityksiin. Elokuva saakin siis hyvin hienovaraisesti vähillä tehokeinoilla pelkokertoimet koholle, eikä turhia tehoefektejä tai jumpscare räpellyksiä tarvita.
Kommentit
Lähetä kommentti