Siirry pääsisältöön

Riley Sagerin vuonna 2022 ilmestynyt trilleriuutuus "Eloonjääneet tytöt" vie lukijan kolmen selviytyjättären matkaan

Trilleritervehdys vaan kaikille!

Taas olisi vuorossa trilleriteemaista jännärimeininkiä, kun katsastetaan kansien väliin ja tarkastellaan uunituoretta vuoden 2022 trilleriuutuutta, jolla kirjailija Riley Sager on meitä ilahduttanut.

Tässä postauksessa valokeilaan pääsee Eloonjääneet tytöt, joka on vuonna 2022 julkaistu Riley Sagerin kirjoittama psykologinen trilleri. 




Tarinan keskiössä on murhien jälkeinen aika sekä kolmen verilöylyistä selviytyneen "final girl":iksi ristityn nuoren naisen tarina. Quincy on paennut mökkimurhaajaa, Sam on kohdannut murhaajan yövuorossa ja Lisa on joutunut karmivien asuntolamurhien viimeiseksi selviytyjäksi. Murhista on jo 10-vuotta, mutta tapaukset kummittelevat edelleen jokaisen tytön elämässä tavalla tai toisella. Kolmea varsin erilaista elämää keskenään viettävää nuorta naista ei tunnu yhdistävän mikään muu, kuin viimeiseksi eloonjääneeksi selviytyminen ja niin sanottuun viimeisten tyttöjen clubiin kuuluminen.


Tarinan viimeiset eloonjääneet tytöt Sam, Quincy ja Lisa ovat herättäneet runsaasti huomiota mediassa ja julkisuudessa, ja heitä seurataan kuin popdivoja konsanaan; naiset eivät saa hetkeksikään rauhaa yli-innokkailta toimittajilta, jotka yrittävät poimia jokaisen setelin ja euron naisten traumaattisten kokemusten kustannuksella. Lisäksi tytöt kokevat niin epätoivoista fanitusta kuin jopa pelottaviksi yltyviä fanikirjeitä, ja tyttöjen traagisista kokemuksista ja murhien jälkeisestä elämästä tuntuvat olevan kiinnostuneita liki kaikki.


Sen sijaan metsämökin pahuuksista selviytynyt Quincy yrittää unohtaa tapahtuneet kokonaan ja olla ajattelematta mökissä tapahtuneita synkkiä murhia. Tavallisen elämän ruokablogeineen rakentanut sekä parisuhteen itselleen löytänyt Quincy on halunnut pysytellä poissa valokeilasta, ja unohtaa tapahtuneet kokonaan kauas menneisyyteen. Terapeuttisena ystävänä toimii Quincyn pelastanut ystävällinen ja rauhallinen poliisi Coop, jonka kanssa Quincy on voinut jakaa metsämökissä 10 vuotta sitten tapahtuneen kammottavan ja traumaattisen muiston, ja jonka avulla Quincy on päässyt vihdoin jaloilleen. Tarinan edetessä muiden eloonjääneiden tyttöjen tarinat kuitenkin kietoutuvat häneen mitä jännittävimmällä tavalla, kun asuntolamurhista selvinnyt Lisa kuolee yllättäen, ja Quincy tutustuu hieman erikoisen oloiseen Samiin, joka ilmaantuu hänen kotiovelleen.  Quincy joutuu väistämättä kohtaamaan oman menneisyytensä ja katsomaan sitä lopulta täysin uusin silmin.

Tarina on 80-luvun slasherkauhusta vaikutteita ottava toimiva, laadukas ja jännityksen hermoja värisyttelevä psykologinen trilleri, joka etenee hengästyttävän nopeatempoisesti ja yllättää lopullaan. Mitään kovin erikoista teos ei genrelleen sinänsä tuo, mutta tarina hahmoineen toimii silti varsin hyvin ja herättää heti välittömästi lukijan mielenkiinnon Sagerin mukaansatempaavan kirjoitustyylin sekä omaperäisen lähtöasetelmansa ansiosta. 

Kasarikauhulle irvaileva Final girls-teema on mielestäni hauska lisä tarinaan, sillä harvemmin saammekaan kuulla kokonaista kertomusta, joka keskittyisi nimenomaan sarjamurhien jälkeiseen elämään selviytyneiden uhrien näkövinkkelistä, ja jossa final girl on muutakin kuin pakoon juokseva ja kirkuva kauhuklassikoista tuttu karikatyyri. Välillä tarinassa palataan takaisin murhia edeltävään aikaan, jossa lukija pääsee todistamaan karmeita tapahtumia synkän mökin syövereissä. Flashbackit antavat myös lisää valoa varsinaiseen tarinaan ja lukijan tiedonnälkää kasvatetaan pala palalta piinaavan jännittävillä juonenkäänteillä tarinan edetessä.

Pidin erityisesti tarinan poikkeavasta näkökulmasta, eikä tarinankulku noudata aivan perinteistä trillerikaavaa. Päähenkilön saappaisiin astuneet naiset ovat vahvoja, toimivia ja älyttäitä selviytyjiä, jotka tarttuvat tuumasta toimeen ja lähtevät selvittämään alati kummallisemmaksi muotoutuvaa kiemuraa Lisan yllättävän kuoleman jälkeen. Sager kirjoittaa erittäin hyvää ja kielellisesti rikasta tekstiä, ja tarina vetää lukijan heti ensimetreiltä mukaan. 


Suosittelen Sagerin Eloonjääneitä tyttöjä kaikille menevien ja jännittävien psykologisten trillereiden ystäville. Juoni on jännittävä, arvoituksellinen ja mysteerinen, ja kirja on varsin kelpoa psykologista trilleriä hauskalla twistillä. Kuten jo edellä mainitsin, tarina ei sinänsä välttämättä mitään uutta tuo, mutta tarvitseeko sen edes? Kirja toimii, viihdyttää ja pitää jännittävästi otteessaan koko ajan, ja tästä syystä kaikille lajityypin faneille voin tätä uutuutta lämpimästi suositella.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvää sosiaalityön päivää! Esittelyssä sosiaalityöteemaisia luku- ja katseluvinkkejä

 Hyvää sosiaalityön päivää Oikein iloista sosiaalityön päivää niin kanssakollegoille kuin ihan kaikille muillekin tyypeille!  Halusin omistaa tämän postauksen sosiaalityölle, ja koska olen itse sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija sekä vammaispalveluiden työntekijä, koen tärkeäksi myös blogissa sen, että voin ottaa kantaa ja nostaa esiin sosiaalityöteemaisia teoksia. Sosiaalityön yhtenä rikkautena on sen monipuolisuus. Sosiaalityön näköalapaikalla näet koko ihmiselämän monimuotoisen kirjon - aina vastasyntymästä vanhuuteen saakka ja kaikkea muuta siltä välillä. Ihmiselämän vaaliminen ja tukemien on sosiaalityön keskiössä, mikä ainakin itselläni jaksaa vuosi toisensa jälkeen motioitumaan tenttiviikoilla ja deadlinejen lähestyessä sekä paperitöiden ja lukuisten kirjausten lomassa.  Sosiaalityöntekijä kulkee matkaansa muuttuvan maailman sekä alati muovautuvan yhteiskunnan keskellä ja kohtaa ainutlaatuisia asiakastilanteita, joista melkein vannon, ettei yhtäkään täysin samanlaista päivä

3 kertomusta naiseudesta - osa 2: Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen tarjoaa ilmavaa autofiktiota

 Nyt olisikin taas vuoro palata blogisarjan pariin, ja tällä kertaa valokeilassa olisikin Emmi-Liia Sjöholmin vuonna 2020 ilmestynyt autofiktiivinen teos Paperilla toinen, joka pureutuu naiseksi kasvuun, äitiyteen, seksuaalisuuteen ja itsensä etsimiseen. Tämä kohuakin saanut kirja on Kosmoksen kustantama ja Sjöholmin esikoisteos. Emmi-Liia Sjöholmin teos on herättänyt kohun lisäksi paljon mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Teos on suorapuheinen, toteava ja uniikilla tavalla hyvin simppeli ja arkinen. Toteavan lyhyistä ja ilmavista lauseista huokuu varmuus, kirjoittajan henkilökohtainen kokemus ja taito ilmaista itseään ja ympäröivää maailmaa ilmiöineen hienolla ja persoonallisella tavalla.  Tarinan minäkertoja liikkuu nuoruudessa ja aikuisuudessa vuoron perään. Tarina ei etene kronologisesti eteenpäin, vaan kappaleet ovat ikään kuin ajatuksenomaisia muistoja minäkertojan elämästä, jotka kumpuavat toteavina lyhyinä kappaleina muodostaen kuitenkin mielenkiintoisen ja yhtenäisen ko