Oivalluksia, hetkiä ja itsensä etsimistä: Arvostelussa Sisko Savonlahti - Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Tällä kertaa vuorossa olisi taas yksittäistä kirja-arvostelua sekä esittelyä syksyyn loistavasti sopivasta melankolisen humoristisesta suomalaisesta chick-lit-teoksesta.
Sisko Savonlahden kirjoittama ja vuonna 2018 julkaistu" Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu" sopii loistavasti alkusyksyn viileneviin päiviin ja luokseensa kutsuviin vilttipeittoihin. 

Kauniin kukkasellisen kannen omaava "Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu" peittää pastellisesta kuvioinnista huolimatta alleen melankolishumoristisen kolmekymppisen nimettömäksi jääneen naisen tarinan, jossa keskeisenä teemana ovat itsensä etsiminen, hukassa oleminen ja elämänhallinnasta irti joutuminen.

Tarinan keskiössä on kolmekymppinen freelancer-toimittajana toiminut nuori nainen, jonka elämä tuntuu olevan eräänlaisessa taitekohdassa. Otetta on vaikea saada, ja tuntuu, että päivät lipuvat ohitse yhtä nopeasti, kun päähenkilön ikkunasta näkyvä linnanmäen huvipuistolaite. Päähenkilö haahuilee ja on hukassa; työt ovat kiven alla, rakkausrintamalla on rupia enemmän kuin laki sallii ja "valitettavasti valintamme ei osuneet sinuun" kirjeet alkavat maistua puulta. 

Tarina alkaa erosta. Entisen poikaystävän kanssa keskustellaan kylmän kasuaalisti muuttolaatikoista ja päähenkilön uusi sinkkuelämä saa luvan alkaa Tindereineen päivineen. Kuukaudet vierivät, mutta päähenkilön on vaikea tarttua omasta elämästään rohkeasti kiinni ja muuttaa suuntaa sipsidippienmakuisesta arjesta. Eipä aikaakaan, kun kiikarissa on uusi mies, ja treffejä päästään makustelemaan parhaan ystävän kanssa. 

Kirjan alussa tunnelma on melankolinen, harmaa ja arjenmakuinen, mutta Savonlahti kuljettaa tarinaa kuitenkin eteenpäin ironinen pilke silmäkulmassa.  Savonlahden kirjoittama teksti on kevyttä ja oivaltavaa. Humoristisia ja ironisia oivalluksia kirjassa tarjoillaan paljon, ja useat kohdat saivat hymyn kohoamaan välittömästi huulille. Melankolisesta teemasta huolimatta kirjan paino on humoristisessa, pieniä yksityiskohtia esiin piirtävässä ja kevyessä kerronnassa, ja kirja toimii varsin hyvin äänikirjana huippuhyvän lukijan lukemana. Kirjan hahmo on eksynyt ja hukassa elämässään, mutta tarinan kepeys antaa lukijalle toivoa paremmasta.

Omasta mielestäni tarina oli kiehtova juurikin sen arkisuuden vuoksi, ja kirja elää juonellisesti etenevän tarinan sijaan hetkistä. Savonlahden tarina on täynnä pieniä arkisia hetkiä, päähenkilö tekee humoristisia oivalluksia sekä itsestään, että ympäröivästä maailmasta, ja jokainen sivu maistuu arkiselta elämältä. Päähenkilö on kaikkea muuta kuin menestyvä yli-ihminen, ja tämän arjen antisankarittaren saappaisiin oli mielenkiintoista astua, kun lukijana pääsi tirkistelemään tavallisen kolmekymppisen haahuilua ja itsensä etsimistä. Joissakin kohdissa päähenkilön flegmaattisuus ja elämänhallinnan kaoottisuus tuntuivat ehkä jopa hitusen ärsyttäviltäkin, mutta omalla tavallaan se on myös koko tarinan suola.