Siirry pääsisältöön

Pieni lukuvinkki: Silene Lehto -Kultapoika Kuplapoika

 Tällä kertaa vuorossa olisi runoteemaista postausta. Rakastan syksyssä sellaista tietynlaista tunnelmaa ja estetiikkaa, joka sopii hyvin yhteen runokirjojen ja runojen kanssa. 

Tässä postauksessa syvennytään suomalaiseen runoilija Silene Lehtoon ja hänen teokseensa "Kultapoika, kuplapoika". Silene Lehto on siis helsinkiläinen vuonna 1979 syntynyt kirjailija, joka on tullut hopeasijalle vuonna 2009 järjestetyssä J.H. Erkon runokilpailussa runoillaan. 
Kultapoika, kuplapoika kertoo Lehdon sanoin vanhemman pahimmista peloista, ja runokokoelma syntyi aluilleen, kun Lehto tuli itse äidiksi. 




Runoissa käsiteltiin paljon äitiyttä, vanhemmuutta, äidiksi tulemista sekä äitiyteen liittyviä kipeitä, herkkiä ja sensitiivistä asioita. Vauvaluukkuja, lapsen menetystä, äidin menetystä tai äidiksi tulemista. Vanhemmuus kantaa yhtenä vahvana teemana koko runokokoelman ajan ja kirjailija tarkastelee teemaa erilaisten koskettavien näkökulmien, oivallusten ja pohdintojen kautta. Tarkastelussa on kokonainen elämänkaari; suruineen, iloineen ja toivoineen. 

Runot ovat saaneet inspiraatiota elävästä elämästä ja oikeista henkilöistä sekä oikeasti tapahtuneista asioista, kuten esimerkiksi Alpeilla tapahtuneesta synkästä lentokoneturmasta, jossa Andreas Lubitz toimi koneen perämiehenä ja ajoi koneen tahallaan vuoria päin. Runoissa esiintyy myös merkittäviä hahmoja, joista otin itsekin selvää runokirjan luettua. Kertoja on useissa kirjan runoissa toteava ja pohdiskeleva ulkopuolinen tarkkailija. Mielestäni tämä oli mielenkiintoinen yksityiskohta ja pistää lukijan kiinnostumaan runon taustalla vaikuttaneista inspiraation lähteistä. Runokokoelman on selkeä, harmoninen ja teemaltaan yhdenmukainen kokonaisuus, jonka äärelle suosittelen kaikkia pohdiskelevia sekä surumielisiä runoja rakastavia pysähtymään. 

Runoissa käytetään hyvin kaunista, vertauskuvallista ja soljuvaa ilmaisua, ja runoissa on kerronnallinen sekä pohdiskeleva tyyli. Runot ovat kuin kirjaimiin sidottuja hetkiä, joita lukija voi suorastaan hengittää sivuilta. Runot antavat hetkiä epätoivosta ja toivosta. Äitinä olemisen suruista ja peloista. Aivan oikeita hetkiä oikeasta elämästä.  

Ja juuri siksi teos on niin koskettava.







Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riley Sagerin vuonna 2022 ilmestynyt trilleriuutuus "Eloonjääneet tytöt" vie lukijan kolmen selviytyjättären matkaan

Trilleritervehdys vaan kaikille! Taas olisi vuorossa trilleriteemaista jännärimeininkiä, kun katsastetaan kansien väliin ja tarkastellaan uunituoretta vuoden 2022 trilleriuutuutta, jolla kirjailija Riley Sager on meitä ilahduttanut. Tässä postauksessa valokeilaan pääsee Eloonjääneet tytöt, joka on vuonna 2022 julkaistu Riley Sagerin kirjoittama psykologinen trilleri.  Tarinan keskiössä on murhien jälkeinen aika sekä kolmen verilöylyistä selviytyneen "final girl":iksi ristityn nuoren naisen tarina. Quincy on paennut mökkimurhaajaa, Sam on kohdannut murhaajan yövuorossa ja Lisa on joutunut karmivien asuntolamurhien viimeiseksi selviytyjäksi. Murhista on jo 10-vuotta, mutta tapaukset kummittelevat edelleen jokaisen tytön elämässä tavalla tai toisella. Kolmea varsin erilaista elämää keskenään viettävää nuorta naista ei tunnu yhdistävän mikään muu, kuin viimeiseksi eloonjääneeksi selviytyminen ja niin sanottuun viimeisten tyttöjen clubiin kuuluminen. Tarinan viimeiset eloonjääneet
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyvää sosiaalityön päivää! Esittelyssä sosiaalityöteemaisia luku- ja katseluvinkkejä

 Hyvää sosiaalityön päivää Oikein iloista sosiaalityön päivää niin kanssakollegoille kuin ihan kaikille muillekin tyypeille!  Halusin omistaa tämän postauksen sosiaalityölle, ja koska olen itse sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija sekä vammaispalveluiden työntekijä, koen tärkeäksi myös blogissa sen, että voin ottaa kantaa ja nostaa esiin sosiaalityöteemaisia teoksia. Sosiaalityön yhtenä rikkautena on sen monipuolisuus. Sosiaalityön näköalapaikalla näet koko ihmiselämän monimuotoisen kirjon - aina vastasyntymästä vanhuuteen saakka ja kaikkea muuta siltä välillä. Ihmiselämän vaaliminen ja tukemien on sosiaalityön keskiössä, mikä ainakin itselläni jaksaa vuosi toisensa jälkeen motioitumaan tenttiviikoilla ja deadlinejen lähestyessä sekä paperitöiden ja lukuisten kirjausten lomassa.  Sosiaalityöntekijä kulkee matkaansa muuttuvan maailman sekä alati muovautuvan yhteiskunnan keskellä ja kohtaa ainutlaatuisia asiakastilanteita, joista melkein vannon, ettei yhtäkään täysin samanlaista päivä
Lähetä kommentti
Lue lisää

3 kertomusta naiseudesta - osa 2: Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen tarjoaa ilmavaa autofiktiota

 Nyt olisikin taas vuoro palata blogisarjan pariin, ja tällä kertaa valokeilassa olisikin Emmi-Liia Sjöholmin vuonna 2020 ilmestynyt autofiktiivinen teos Paperilla toinen, joka pureutuu naiseksi kasvuun, äitiyteen, seksuaalisuuteen ja itsensä etsimiseen. Tämä kohuakin saanut kirja on Kosmoksen kustantama ja Sjöholmin esikoisteos. Emmi-Liia Sjöholmin teos on herättänyt kohun lisäksi paljon mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Teos on suorapuheinen, toteava ja uniikilla tavalla hyvin simppeli ja arkinen. Toteavan lyhyistä ja ilmavista lauseista huokuu varmuus, kirjoittajan henkilökohtainen kokemus ja taito ilmaista itseään ja ympäröivää maailmaa ilmiöineen hienolla ja persoonallisella tavalla.  Tarinan minäkertoja liikkuu nuoruudessa ja aikuisuudessa vuoron perään. Tarina ei etene kronologisesti eteenpäin, vaan kappaleet ovat ikään kuin ajatuksenomaisia muistoja minäkertojan elämästä, jotka kumpuavat toteavina lyhyinä kappaleina muodostaen kuitenkin mielenkiintoisen ja yhtenäisen ko
Lähetä kommentti
Lue lisää