Tällä kertaa vuorossa olisi runoteemaista postausta. Rakastan syksyssä sellaista tietynlaista tunnelmaa ja estetiikkaa, joka sopii hyvin yhteen runokirjojen ja runojen kanssa.
Tässä postauksessa syvennytään suomalaiseen runoilija Silene Lehtoon ja hänen teokseensa "Kultapoika, kuplapoika". Silene Lehto on siis helsinkiläinen vuonna 1979 syntynyt kirjailija, joka on tullut hopeasijalle vuonna 2009 järjestetyssä J.H. Erkon runokilpailussa runoillaan.
Kultapoika, kuplapoika kertoo Lehdon sanoin vanhemman pahimmista peloista, ja runokokoelma syntyi aluilleen, kun Lehto tuli itse äidiksi.
Runoissa käsiteltiin paljon äitiyttä, vanhemmuutta, äidiksi tulemista sekä äitiyteen liittyviä kipeitä, herkkiä ja sensitiivistä asioita. Vauvaluukkuja, lapsen menetystä, äidin menetystä tai äidiksi tulemista. Vanhemmuus kantaa yhtenä vahvana teemana koko runokokoelman ajan ja kirjailija tarkastelee teemaa erilaisten koskettavien näkökulmien, oivallusten ja pohdintojen kautta. Tarkastelussa on kokonainen elämänkaari; suruineen, iloineen ja toivoineen.
Runot ovat saaneet inspiraatiota elävästä elämästä ja oikeista henkilöistä sekä oikeasti tapahtuneista asioista, kuten esimerkiksi Alpeilla tapahtuneesta synkästä lentokoneturmasta, jossa Andreas Lubitz toimi koneen perämiehenä ja ajoi koneen tahallaan vuoria päin. Runoissa esiintyy myös merkittäviä hahmoja, joista otin itsekin selvää runokirjan luettua. Kertoja on useissa kirjan runoissa toteava ja pohdiskeleva ulkopuolinen tarkkailija. Mielestäni tämä oli mielenkiintoinen yksityiskohta ja pistää lukijan kiinnostumaan runon taustalla vaikuttaneista inspiraation lähteistä. Runokokoelman on selkeä, harmoninen ja teemaltaan yhdenmukainen kokonaisuus, jonka äärelle suosittelen kaikkia pohdiskelevia sekä surumielisiä runoja rakastavia pysähtymään.
Runoissa käytetään hyvin kaunista, vertauskuvallista ja soljuvaa ilmaisua, ja runoissa on kerronnallinen sekä pohdiskeleva tyyli. Runot ovat kuin kirjaimiin sidottuja hetkiä, joita lukija voi suorastaan hengittää sivuilta. Runot antavat hetkiä epätoivosta ja toivosta. Äitinä olemisen suruista ja peloista. Aivan oikeita hetkiä oikeasta elämästä.
Ja juuri siksi teos on niin koskettava.
Kommentit
Lähetä kommentti