Runebergin päivän spesiaali: 6 Tärkeää runoa

 Tänään Runebergin päivänä ajattelin tehdä teemapäivään soveltuvan spesiaalipostauksen, ja tällä kertaa vuorossa olisivatkin runot sekä runous. Olen jo aikaisemmin postannut arvostelupostauksen Maiju Vuotilaisen esikoisteoksesta Itke minulle taivas, ja tällä kertaa haluan tarkastella runoja ja runoutta kuuden valitsemani yksittäisen runon kautta. Halusin listata tähän postaukseen kuusi kaunista, tärkeää ja jollakin tapaa merkittävää runoa, jotka ovat jollakin tavalla minua koskettaneet. Halusin valita postaukseen eri tyylisiä runoja sekä uudempia, että myös vanhempia. Lopussa ajattelin postata myös pari itse tekemääni runoa joita olen pidätellyt pöytälaatikkoni puisten seinien sisällä. 

Tämän postauksen muodossa haluankin  toivottaa joka iikalle hyvää ja rauhaisaa sekä tortturikasta Runebergin päivää. 

HUOM: Osassa runoista käsitellään masennus/ahdistus teemaa.

1. 

Maiju Voutilaisen Itke minulle taivas on matka masennuksesta kärsivän mielenmaisemaan, ja juuri tästä syystä Itke minulle taivas on tärkeä teos. Mielenterveysongelmat ovat teema, joista ei saa vaijeta, ja runous on kätevä taiteen muoto arkojenkin asioisen käsittelemiseen. Voutilainen peilaa runoissa pitkälti omaa elämäänsä, sekä nuorten aikuisten kipukohtia. Koen, että monelle nuorelle teos on varmasti samaistuttava, ja suosittelenkin erityisesti nuorille tätä kirjaa ensimmäisenä runokirjana, sillä siihen on helppo tarttua. Suosittelen teosta etenkin äänikirjana, sillä Voutilaisen lukiessa omat runonsa ääneen, teos pääsee tunteikkuudessaan täysin uudelle levelille.

2. 

Täl hetkellä kuuntelen BookBeatista Caroline Kaufmanin Light filters in nimistä runokirjaa, joka käsittelee hyvin paljon masennusteemaa, traumoja sekä rakkautta. Kaufmanin kirjoittamisesta tulee hyvin paljon mieleen Rupi Kaurin Milk and honey, ja Kaufman onkin sitä niin sanottua instarunouden sukupolvea, joka on viime vuosina tullut yhä suositummaksi ja suositummaksi runomuodoksi. 

Runot ovat melodisia, kauniita ja herkkiä, ja erityisen paljon pidin tästä runosta monien muiden kappaleiden lisäksi. Runokirja kannattaa kuunnella ehdottomasti Bookbeatista äänikirjana, sillä ääneen lausutut runot esimerkiksi työmatkalla junassa istuessa tuovat ihanaa levollista oloa.

3. 

Kirsi Kunnaksen Tunteellisen siilin runo on yksi ensimmäisitä runoista, joita olen elämässäni kuullut, ja juuri siitä syystä se on minulle hyvin rakas ja nostalginen. Muistan runon koskettaneen minua jo lapsuudessani, ja luin pienenä Tiitiäisen satupuuta lukemattomia kertoja. Siili on monelle rakas metsäneläin, ja itselleni siili merkitsee henkilökohtaisessa elämässäni erästä tärkeää henkilöä. Siitäkin syystä siiliin liittyvät asiat ovat sydäntäni lähellä. 

Surullisen siilin runo on kuin satuun puettu totuus siitä, kuinka yleistä ja arkistakin yksinäisyys on, ja miten pahalta yksin jääminen ja esimerkiksi kiusaaminen voi tuntua. 

4. 

Seuraavana vuorossa olisi Eeva Kilven Perhonen ylittää tien-teoksesta bongattu kaunis, arkinen ja oikea hyvän mielen runo. Tämä runo on yksi Kilven suosituimmista runoista, eikä kyllä ihmekään; runon sanomahan on aivan mahtava. Yksinkertaiset sanat muodostamassa ehkäpä tärkeintä oivallusta, jonka voimme ihmiselämässämme tehdä; itsensä arvostamisen, kunnioittamisen ja armollisuuden tärkeys. Ja näin sen pitäisikin mennä; olemme itsemme kanssa tekemisissä 24/7 ja näin ollen paras ystävyys oman itsensä kanssa tekee elämästä rutkasti helpompaa, onnellisempaa ja värikkäämpää. 

5.

Rupi Kaur on varmasti yksi somemaailman tunnetuimmista runoilijoista. Voisi melkeimpä todeta, että hän on uuden ajan instarunouden kuningatar; Kaurin julkaisema huippusuosittu Milk and honey oli yhdessä vaiheessa kaikkien huulilla ja teos vilahtikin hyvin monissa instagram feedeissä. Veikkaan, että kyseinen teos avasi ovia myös sellaisille henkilöille, jotka eivät välttämättä aikaisemmin olleet niin innostuneita runoudesta. Mielestäni on hienoa, jos somerunous on tavoittanut uusia runoudesta kiinnostuneita.

 

Kaur on siis varmasti muovannut runomaailmaa ja yhdistänyt somen ja runoilun voiman uudenlaiseksi ainutlaatuiseksi lyhyihin fraaseihin pohjautuvaksi helppolukuiseksi runoudeksi.

Mielestäni lyhyt ja pelkistetyn simppeli kerronta tekee runoista joskus jopa voimakkaamman kokemuksen lukijalleen, ja tämän myös edellämainittu runo todistaa. Vaatii todella paljon lyyristä taitoa pakata tärkeä asia muutamaksi voimakkaaksi sanaksi. 

6.

Valitsin omistamastani Eeva Kilven teoksesta vielä toisen runon, joka jäi mieleeni erittäin vahvasti. Tällä kertaa runon teemana onkin itsensä rakastamusen sijaan luonto sekä eläimet. Runo on vahva, koskettava ja ajatuksia herättävä, ja juuri siksi tykkäsin siitä. Se takertuu anteeksi pyytelemättä tärkeään teemaan, nimittäin luonnon suojeluun sekä eläinten hyvinvointiin ja tehotuotantoon, joka uhkaa eläinten lisäksi koko planeettaamme. Toteava sävy tekee runosta karun realistisen ja mielestäni se tarttuu hienolla tavalla moraaliseen kysymykseen elämästä ja kuolemasta. Pidän etityisesti Eeva Kilven tavasta kirjoittaa. Kilveltä luonnistuu niin humoristisemmat ja kevyemmät runot, kuin myös vakavat sekä koskettavatkin teemat. Kilven runoissa on herkkyyttä, omakohtaisuutta sekä tietynlaista maanläheistä lämpöä, joka on vedonnut erityisesti minuun itseeni. 

Kuten alussa lupasinkin, ajattelin loppusanoihin vielä loihtia pari itse kirjoittamaani runoa. Toivon, että postaus antoi hieman informaaatiota ja inspiraatiota runoihin liittyen, ja olisi kiva, jos kommentoit myös omia lempi/ tai itsellesi mieleen painuneita runoja.

Universumi

tunnen olevani
neljäsosanuotti
keskellä sinfoniaa
jos edes sitäkään
ihmisenä oleminen on pientä
sekunnin henkäys universumissa

ylläni laulavat
tähdet ja planeetat
tiedän että
katsoessani ylös
mikään ei tule koskaan päättymään
lohdullista
että loppu ei olekaan loppu
kaikkeus jatkuu
elämä muuttaa muotoaan

minä haluaisin mahduttaa sydämeeni
maailmankaikkeuden
tummalla peitollaan nukkuvan
tähtien kristallinloiston
jonka radoilla
kulkijat
ovat
sulassa sovussa
hiljaisessa harmoniassa

ja se ettet rakastanut minua
ei merkinnyt maailmankaikkeudelle mitään
tunnen olevani
aavistus universumia
yhtä olemisen kanssa

kun tämän ajatuksen omaksuu
ei mikään minua satuta
voimakkain sana
rakkaus ja viha
haihtuvat pölyksi galaksin

Feenikslintu

kun tartun kynääni
en tiedä
olenko perhonen
vai feenikslintu
vai jokin muu
siivekäs olento

tunnen
kuinka sanat
lentävät kirjani kansilta
yläilmoihin
kuin kertoakseen tarinoita
siitä
miten rakastaa:
rakastua rakastamalla
rakastaa rakastumalla
rakastella rakastamatta
rakastaa rakastamatonta

niin monta kertomusta
tuo siivekäs olento
kantamassa harteillaan
näennäisen kevyitä mustekoukeroita
pitämässä sisällään

laavaa
lohtua
lakastunutta rakkautta