Ajattelin sisällyttää loppuvuoden postauksiini myös yhden peliteemaisen kirjoituksen, ja tämä postaus toimii jatko-osana Pelilöytöjä-blogisarjalleni. Pelilöytöjä-sarjassa tutustun aina johonkin tiettyyn peliin, josta olen nauttinut, ja jota haluan suositella myös muille peleistä kiinnostuneille.
Marraskuun, ensilumen ja pimeiden iltojen kunniaksi valikoin tähän postaukseen peliksi värikkään ja kirkkaansinistä merivettä kuohuvan selviytymiskauhupeli Subnautican, jossa pelaaja pääsee sukeltamaan vieraan planeetan syvyyksiin. Tämä pläjäys tuo varmasti hieman vastapainoa ja eskapismia marraskuun iltoihin!
Subnautican tarinassa Aurora-niminen alus haaksirikkoutuu keskelle suurta sinistä valtameriplaneettaa, jossa vastassa on täysin uusi ja ihmeellinen elämä. Pelaaja on keskellä merta ja hänen täytyy selviytyä erilaisilta vaaroilta, joita planeetalla piilee yllin kyllin.
Peli on avoin maailma-peli, ja pelissä pelaajalla on vapaat kädet planeetan tutkimista sekä erilaisten tarpeellisten asioiden rakentamista varten. Pelaajan tulee huolehtia omista elintoiminnoistaan; hapensaannista ja ravinnonsaannista, mikäli pelaaja on valinnut survival-tason. Tärkeänä tehtävänä on erilaisten materiaalien etsiminen sekä tarpeellisten välineiden rakentaminen, jotta pelaaja pystyy korjailemaan alusta, saavuttamaan erilaisia taitoja ja etenemään pelin tarinassa.
Kun kyseessä on vieras valtameriplaneetta, voi jo arvata, ettei pelaaja uiskentele loputtomassa ja järjettömän suuressa valtameressä yksin; matkalla voi kohdata jos monen moista uiskentelijaa aina harmittomista suurisilmäisistä Peeper-fisuista pahimpien painajaisten merimonstereihin. Siksi voikin todeta, että vaikka peliä ei kaiketi alun perin olla suunniteltu varsinaisesti kauhupeliksi, on se monelle thalassofoobikolle taatusti sitä. Ainakin itsellä meinasi mennä puurot ja vellit sekaisin, kun pelasin peliä ensimmäistä kertaa kuulokkeet päässä ja kuulin vedenalaisen elämöinnin ja möreät murahtelut jostakin määrittämättömän matkan päästä.
Pelissä parhainta on sen vaikuttava visuaalinen kauneus, selviytyminen ja tutkiskelu, ja mielestäni Subnautica on rehellisesti yksi kauneimmista peleistä, joita olen koskaan pelannut. Kun avasin pelin ja sukelsin ensimmäistä kertaa valtameren syövereihin, olin mykistyä sen vaikuttavasta ulkoasusta sekä upeasta vedenalaisesta alien-maailmasta.
Peli vaatii hiukan taitoa, ja ihan aloittelevalle pelaajalle kokemus voi olla liian haastava. Itselläni Subnautica oli ensimmäinen open world-peli, ja tuntui siltä, että ensimmäiset 10 tuntia meni pelkkään päämäärättömään haahuiluun ja vedenalaisen maailman loputtomaan ihailuun. Jujusta oli hieman hankala saada aluksi kiinni.
Subnauticassa suuressa roolissa on pelin ja tarinan lisäksi elämyksellisyys, ja kannattaakin panostaa mm. Hyvään äänentoistoon ja laitteisiin. Olenkin sitä mieltä, että kokemuksesta kannattaa ottaa kaikki irti; peliä kannattaa pelata hyvillä äänentoistolaitteilla tai kuulokkeilla, jotta kokemukseen pääsee kirjaimellisesti uppoutumaan. Myös netistä informaatiota saa helposti, ja kannattaakin käyttää hyödyksi muiden tekemät pelivideot sekä informatiiviset artikkelit aiheesta.
Kommentit
Lähetä kommentti